keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kesälomafiilistelyä!

Vaikka armottomasti pimenevät illat pakottavat ajatuksia kohti syksyä, olen silti pitänyt itseni tiukasti kesämoodissa. Tämä siitä syystä, että minulla on vielä kesäloma pitämättä :D Mielikuva lomailusta syyskuussa on lähtökohtaisesti niskakarvoja nostattava, mutta ajatus syyskuisesta Rodoksesta tuo mieleen lämpimän meriveden (en ole vielä heittänyt edes talviturkkia) ja upeat auringonlaskut... Oikeastaan ei yhtäkkiä harmita ollenkaan jäädä lomalle silloin, kun kaikki muut ovat sen jo viettäneet.


Hotelliksi valikoitui Tjäreborgin Miramare Beach, joka on muutaman kilometrin päässä Rodoksen kaupungista. Tarpeeksi lähellä, että kaupunkiin on helppo lähteä illalliselle, muttei kuitenkaan aivan siinä ruuhkaisimmalla alueella. Arvostan yöuniani liikaa kuunnellakseni yökerhojen bassoja yö toisensa jälkeen. Vaihtoehtona oli pitkään Kolymbian kylässä sijaitseva upea uusi hotelli Casa Cook, joka kuitenkin hävisi Miramarelle juuri sijaintinsa vuoksi. Olimme viime vuoden keväällä Thassoksella pikkuruisessa Potoksen kylässä, joka oli aika lailla nähty jo parissa päivässä, joten toinen kerta hankalan matkan päässä lähes kaikesta ei houkutellut.


Sijainnin lisäksi toinen tärkeä hotellin valintaan vaikuttava tekijä oli ikäraja. Kaikella rakkaudella kasvavia ihmistaimia kohtaan, aikuisten lomat ovat erikseen. Tuolla samaisella Thassoksen lomalla majoituimme koko perheelle suunnatussa hotellissa ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Kuvittele istuvasi puolenyön aikaan baaritiskillä, kun kymmenpäinen lauma eskari-ikäisiä viilettää ohi kiljuen ja kinastellen. Todella rentouttavaa.
Lisäksi hotellit tuntuvat (vai kuvittelenko vain?) tekevän kompromisseja aamupalavalikoiman suhteen kohdatakseen lasten vähemmän terveelliset mieltymykset. Toki myös krapulasta kärsivät aikuiset liittyvät samaan jonoon... Itse arvostan tuoreita raaka-aineita, joita syötyään ei sulatteluprosessiin mene koko päivää.


Hotellin aamupala onkin yksi suurimmista jännityksen ja odotuksen aiheista, se kun on matkan ainoa ateria, joka on maksettu joka päivälle valmiiksi. Toisin sanoen sen olisi parempi olla hyvä :D Kuten Tallinna-postauksessa kävi ilmi, voi huono aamupala olla se ratkaiseva tekijä, joka määrittää tekeekö mieli palata samaan hotelliin uudelleen.


Mutta tosiaan! Viikon päästä tähän aikaan olen jo Rodoksella, eli enää ei tarvitse kauaa odotella <3 Kameran lisäksi pakkaan mukaan myös läppärin, joten jos vain nettiyhteys toimii niin kirjoittelen kuulumisia jo matkalta ;)

Joko sinulla on kesälomat vietetty?
Ja jos Rodos on sinulle tuttu paikka, niin kerro ihmeessä parhaat tärpit kommenttoboksiin!

* Kuvat: Tjäreborg

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Brunssi Kuopiolaisittain

Teimme tänään ystäväni kanssa pikavisiitin Kuopioon agilitykilpailujen merkeissä, ja niiden päätyttyä puoliltapäivin alkoi vatsa vaatia huomiota. Päädyimme brunssille Hotelli Puijonsarven yhteydessä olevaan Frans & Sophieen, jonne meidät vastaanotettiin erittäin ystävällisesti hieman poikkeavasta pukeutumisesta (mukaanlukien rapaa ja hiekkaa vähän siellä sun täällä) huolimatta.



Paikka on erittäin viihtyisä, eikä "S-ketjun läsnäolo" näkynyt muualla kuin kassalla, mistä iso plussa. Suurimman huomion ansaitsee kuitenkin ruoka. Ilahduttavasti erityisruokavaliot oli huomioitu hyvin niin, että lähes kaikki annokset olivat sekä laktoosittomia, että gluteenittomia. Ja maku..! Frans & Sophien brunssi rankkautui kiistatta kärkeen kaikista elämäni aikana nauttimistani, olisin voinut jäädä sinne odottelemaan uutta nälkää :D Ainoaksi miinukseksi laskisin hinnan, joka on aika suolainen. Vihreällä kortilla ruuan hinta oli 25 euroa, ja ilman sitä siitä olisi saanut pulittaa vielä vitosen lisää.


Salaattipöytä oli erinomainen. Seisovan pöydän selviytymisstrategia numero 1: vatsa täyteen vihreitä ja proteiinia, sitten voi siirtyä niihin syntisempiin herkkuihin ;)


Leipää en jaksanut syödä paikan päällä, joten otin evääksi :D

Tämä piirakka oli mukava yllätys! Seisovissa pöydissä on niin harvoin mitään gluteenittomia leivonnaisia, ja täällä asia oli huomioitu vielä jälkiruokapöydässäkin :D





Porkkanakakkua ja vähän hedelmäsalaattia... Niin hyvää!

Loppuilta menikin sitten aikaisen herätyksen aiheuttamaa väsymystä paikkaillessa. Pitkästä aikaa oli niin lämmin, että saatiin ottaa päiväunet pergolassa <3

Tuolta Kisun alta paljastuu yksi kesän aikana lykkääntynyt projekti, joka pitäisi vielä hoitaa... Ehkä ensi viikolla :D

Tuleeko sinulle mieleen muita kivoja ravintoloita Kuopiossa? Etenkin sellaisia, joiden lähelle on helppo tulla autolla (likaisissa kisavermeissä :D).

perjantai 19. elokuuta 2016

Supermood Youth Glo Radiance Serum

Supermoodin Youth Glo- tuotelinjan loistavien naamioiden jälkeen sarjan täydennykseksi alkuvuodesta lanseerattu seerumi oli yksi vuoden odotetuimmista tuotteista. Etenkin hedelmähapponaamion tehoihin ihastuneena odotin tämän seerumin vähintään räjäyttävän loputkin epäpuhtaudet naamasta ja tuovan samalla vielä kuun taivaalta :D



Käytin seerumia keväällä pari kuukautta hyvinkin tiiviisti, mutta kesän aikana sen käyttö on jäänyt vähemmälle. Ehdin kuitenkin hyvin nähdä millainen tuote on kyseessä.

Seerumin teho perustuu mietojen hedelmähappojen ohella matkipapuun, joka vaikuttaa iholla retinolin (A-vitamiinin esiaste) tavoin ja auttaa ihoa uusiutumaan. Kirkastavien ainesosien lisäksi seerumiin on laitettu reippaalla kädellä kuultoa tuovaa micaa eli kiillettä, joten se toimii erinomaisesti meikin alla.

Yritin demonstroida kuultoa kämmenselkään, mutta se näkyy kuvassa todella huonosti. Seerumissa on kuitenkin silminnähtäviä, pieniä "hippuja", jotka erottuvat myös iholla varsinkin jos seerumia laittaa ronskimmalla kädellä.

Ensimmäistä kertaa tuotetta kokeillessani yllätyin sen maitomaisesta koostumuksesta. Jotenkin olisin kuvitellut sen olevan kirkasta..! Iholla seerumi tuntuu miellyttävän kosteuttavalta, ja se todella jättää silminhavaittavan kuultavan pinnan iholle. Tuoksu on mieto, voisiko sanoa "voidemainen"?



Pullon lähestyessä loppuaan olen pähkäillyt ostaisinko sitä lisää. Kuultotuotteena se on erinomainen, mutta kirkastavana seerumina mielestäni tehoton. Kosteustehoja siitä kyllä löytyy, mutta samaan pystyy edullisempikin tuote (kuten vaikkapa lähes tarkalleen puolet halvempi, erinomainen Estelle &Thildin Biohydrate-sarjan seerumi). Vaikkei Radiancen hinta mikään älytön olekaan, odottaisin 60 euron tuotteelta enemmän. Youth Glo on siis jäämässä kosmetiikkahyllylläni tähdenlennoksi, valitettavasti.

Oletko sinä kokeillut seerumia, oletko kenties kokenut sen tehokkaampana kirkastavien ominaisuuksien suhteen?

lauantai 13. elokuuta 2016

Kontiolahti sai kaivatun ravintolansa

Kontiolahdella on muutaman vuoden ollut ravintolan mentävä aukko. Tilanne korjautui eilen ystäväni uuden ravintolan Overtimen avattua ovensa. Kyseessä on pubin ja ravintolan yhdistelmä, hieman samaan tyyliin kuin vaikka Joensuussa sijaitseva Bar Play. Paitsi, että ruoka on parempaa.


Sain kuukausi sitten kunnian olla koemaistamassa ravintolan ruokalistalle päätyviä annoksia, ja vakuutuin jo silloin, että paikasta tulee hyvä. Keittiön erikoisuutena on matalassa lämpötilassa tapahtuva lihan kypsennystapa, jonka avulla lihasta tulee erittäin mureaa ilman kuumemmissa olosuhteissa tapahtuvia palamisreaktioita. Lisäksi ruokalistalla on salaatteja, pasta-annoksia sekä hampurilaisia.


Edullisen ruuan lisäksi ravintolan vetovoimaisuutta lisää huolella suunniteltu juomavalikoima, joka ainakin tällä hetkellä hivelee laatuoluiden ystävien silmiä.

Isäntä.


Ravintolan avajaisviikonloppuna asiakkaita hemmotellaan syyskauden avajaisilla. Hyvän ruuan ja iloisen tunnelman lisäksi tarjolla on loistavaa musiikkia, sillä pääesiintyjänä on Diandra. Pääsylippu tapahtumaan on todella edullinen, vain kymmenen euroa. Jos siis lauantai-iltasi on vielä vailla lopullista suunnitelmaa, niin kannattaa suunnata Kontiolahdelle ;)

perjantai 12. elokuuta 2016

Uusi suomalainen innovaatio: Puhtikaura!

On pakko todeta heti alkuun, että nyt on Suomessa tehty tuote, jonka brändääminen on osunut nappiin pakkauksen viimeisteltyä ulkoasua myöten. Ensinnäkin, kuinka paljon hienommalta kuulostaa "kaurapuuteri", kuin esimerkiksi kaurajauhe? :D Puhtikaura on siis suomalainen uusi tulokas proteiinijauheiden kenttään, ja todellakin erittäin tervetullut sellainen. Ensisijaisesti toivoin tästä vaihtelua riisiproteiiniin, joka aina välillä tökkii...


Puhtikaura tehdään suomalaisesta täysjyväkaurasta. "Ekstruusion" avulla kovassa lämpötilassa ja paineessa esikypsytetyn tuotteen kerrotaan sitovan hyvin nestettä ja pitävän pitkään kylläisenä. Tuotetta mainostetaan myös korkealla proteiinipitoisuudella. Se on myös vuoden 2016 Suomalainen elintarvike. Kontaminaation vuoksi tuotetta ei voida laskea gluteenittomaksi, joten keliaakikoille se ei sovi.



Purkin taakse vilkaisemalla selviää jauheen sisältö. Ikävä kyllä aivan täysin tuote ei mielestäni hypetystään ansaitse. Sataa grammaa kohti tosiaan on mukavat kolmetoista grammaa proteiinia ja yksitoista grammaa kuitua, mutta jauhe on niin kevyttä, että suositeltu yksi annos (1 dl) painaa nopealla päässälaskulla noin 40 grammaa eli annoksen kuitu- ja proteiinimäärä tippuu aika pieneksi. Jos verrataan vaikka kasviproteiineista yleisimmin käyttämääni Puhdistamon riisiproteiiniin, jonka proteiinipitoisuus sadassa grammassa on hieman yli 70 grammaa, jää Puhtikaura auttamatta kakkoseksi. Eli samalla viivalla tuotteet eivät missään nimessä ole. Kieltämättä hieman ihmetyttää, että jos kerran riisistä saadaan irti tuollaiset proteiinipitoisuudet, niin miksei sitten kaurasta..?


Kun tuosta pienestä kauneusvirheestä pääsee yli, on Puhtikaura oikein kelpo tuote. Siihen pitää vain suhtautua eri tavalla kuin tavalliseen proteiinijauheeseen. Olen viime aikoina käyttänyt sitä heraproteiinin rinnalla tuomassa täyteläisyyttä proteiinijuomaan, ja ehkä jopa vähän koukuttunut siihen. Jauhe maistuu hyvälle (jos tykkää kaurasta) ja sekoittuu kohtalaisen hyvin nesteeseen. Pelkällä lusikalla sekoitellessa saa tosin varautua paakkuihin.


Puhtikauralla on myös kätevää lisätä ruokaisuutta (kaura)jugurttiin tai muuhun lusikoitavaan välipalaan. Kaurapohjaisten "jugurttien" pioneeri Yosa tiputti ilahduttavasti Metsämarjajugurttinsa sokeripitoisuutta (tai ainakin minulla on mielikuva, että siinä on aiemmin ollut enemmän kuin kuutisen prosenttia), joten sitä on tullut ostettua vähän paremmalla omallatunnolla viime aikoina. Yksinään se on kuitenkin aika kevyt välipala, vaikka joukkoon laittaisi marjojakin. Mutta kun sekaan lisää sopivassa suhteessa riisiproteiinia ja Puhtikauraa, pysyy nälkä poissa huomattavasti kauemmin.



Yosa Metsämarja feat. Puhtikaura

noin kolmannes Yosa marjajugurtista
vajaa desi riisiproteiinia
1-2 rkl Puhtikauraa
Kauramaitoa sopivasti (huomaat kyllä)
Marjoja tai mitä mielesi tekee sotkea joukkoon




Joko sinä olet ennättänyt kokeilla Puhtikauraa?


perjantai 5. elokuuta 2016

Kalliojärven kierros


Kävimme pari päivää sitten kiertämässä Kalliojärven kierros- nimisen reitin, joka nimensä mukaisesti kulkee Kalliojärven ympäri. En yleensä hirveästi harrasta tällaisia luontopolkuja, ihan jo sen vuoksi että on mukavampaa kun lenkillä ollessä ei tule kokonaista pataljoonaa ihmisiä vastaan. Tällä kertaa kuitenkin saimme olla lähes keskenämme, vain muutama muu retkeilijä oli paikalla uhmaamassa sateista säätä.

Pitkulainen Kalliojärvi muistuttaa jokea kapeimmissa kohdissaan.
Reitin alkupään löytäminen vaati kartan tarkkaa tutkimista, sillä paikan löytäminen oli tehty vähän haastavammaksi jättämällä osoitetiedot pois paikasta kertovilla sivustoilla. Tiedoksi siis seuraaville menijöille, että lähtöpaikka sijaitsee Kalliojärventiellä (loogista). Paikalle on myös opastekyltit Rasikummuntieltä.
Polkun on merkitty sinisellä maalilla merkatuilla puilla, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Reitin varrelta löytyy kivoja paikkoja piknikille ja hifistelijöille löytyy laavu, jos tekee mieli sytyttää nuotio.

Vaikka reitti on aika paikoitellen aika haastava, se ei ollut fyysisesti niin raskas kuin kuvittelin. Hankalakulkuisissa kohdissa kun oli pakko mennä hitaasti :D Jätin sitten suosiolla kuntoilun Kisulle ja keskityin itse valokuvaamiseen.

Ei hullumpi tapa viettää sitä viikon ainoaa vapaapäivää ;) 


torstai 4. elokuuta 2016

Laatua kohtuuhintaan: Boho Volume ripsiväri

Boho on ranskalainen värikosmetiikkaan keskittyvä Cosmebio-sertifioitu luonnonkosmetiikkabrändi, joka saapui Suomeen viime kesänä. Syytetään nyt sitten vaikka ruuhkaa meikkipussissa, mutta sain sarjan ensimmäisen tuotteen käsiini vasta pari viikkoa sitten :) Ripsivärin mentävä paikka ilmaantui (ei oikeasti, niitä on edelleen liikaa) ja kävin ostamassa ainakin Kempparin Nooran kehuman  tuuheuttavan ripsivärin.



Minulla ei ollut mitään erikoisempia odotuksia tuotteelle, koska rajoituksia on jo omasta karvoituksesta lähtien. Kuten tiedätte, niitä värjättäviä ripsia ei ole kovin montaa enkä koskaan odota minkään ripsivärin pystyvän maagisiin suorituksiin.

Mutta kappas! Boho otti ja yllätti useammallakin osa-alueella. Ensinnäkin se levittyy hyvin. Ei paakkuja tai muita outoja kökköjä. Taivutukset pysyvät, kunhan antaa edellisen kerroksen kuivahtaa ennen seuraavan levittämistä.
Kaksi kerrosta antaa jo melkoisen näyttävän (kaikki on niin suhteellista :D) lopputuloksen. Harja on sopivan kokoinen ja annostelee värimassaa ongelmitta. Ainoa pieni miinus tulee väriputkilon aukosta; harjaa on vaikea laittaa sinne takaisin ilman, että ripsiväriä tursuu reunoille ja tilsiintyy kierteiden väliin.

Tässä ja alla yksi kerros ripsiväriä





  
Tässä ja alla toinen kerros. Minulla on ripset! :D



Viimeinen tähti Bohon ripsivärille tulee pysyvyydestä. Se on kestänyt niin tihkusateessa tehdyt lenkit kuin ällöhikiset joogatunnitkin (samaisella tunnilla ystäväni Benecos matkasi kohti poskia).

Ripsiväri on pakattu hauskannäköiseen, ja varmasti erottuvaan vihreään pakkaukseen. Boho panostaa ekologisiin pakkausmateriaaleihin, minkä vuoksi tässäkään ei nähdä muovia ainakaan päällimmäisessä kerroksessa. Pakkaukset eivät näytä halvalta, vaikka varmasti kustannuksia laskevatkin verrattuna ylellisempiin. Kuluttajalle tämä näkyy tuotteiden hinnoittelussa, joka on todellakin kohtuullista. Tuoksuja lukuunottamatta sarjan kaikki tuotteet maksavat alle 20 euroa (kyseinen ripsiväri 16,50 euroa), eli se sijoittuu luonnonkosmetiikan meikkisarjojen edullisimpaan päähän. Laadusta ei kuitenkaan ole tingitty. Testailin nimittäin samalla kämmenselkään muitakin sarjan meikkituotteita, ja niissähän oli pigmenttiä oikein mukavasti!

Jälleenmyyjiä Boholla on aika kattavasti ympäri Suomea, ja verkkokauppaedustus on sitten vähäisempi. Jos merkin kotisivujen listaus on ajantasalla, tuotteita löytyy verkosta ainoastaan Hyvinvoinnin Tavaratalosta. Joensuussa Bohoa myy Ecoteekki ja täällä Lehmossa (yllätyin!) Kauneussalonki Pinni & Puuteri.

Joko sinä olet ehtinyt testata Bohon meikkejä? Ja mitä pidät blogin uudesta bannerista?