keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Madaran kirkastava AHA kuorintanaamio

Tämä vaaleanvihreä tuubi tuli markkinoille viime syksynä siskonsa mutanaamion kanssa. Tietenkin kävin heti ostamassa ne molemmat. En ollut aiemmin kokeillut hedelmähappokuorintaa, ja muistan kuinka minua jännitti ensimmäinen kerta kokeillessani sitä. Pakkauksessa ilmoitetaan, että naamiota tulisi pitää kasvoilla maksimissaan kymmenen minuuttia, ja herkkäihoiset ihoaan tarkkaillen vähemmän aikaa. Tuote on ollut säännöllisessä käytössäni nyt vuoden, ja se kuuluu pari kertaa viikossa kasvojeni perushoitorutiiniin. En kuitenkaan näe sitä "erityistuotteena", jonka käyttöä pitäisi säännöstellä kovinkaan tarkasti.


Madaran naamio on hyvin mieto. Annan sen vaikuttaa kasvoillani yleensä reilusti suositeltua aikaa pidempään, koska se ei tunnu pahalta enkä näe kasvoillani minkäänlaista punoitusta pitkänkään ajan jälkeen. Mietoudesta kertonee myös se, että annoin sitä äidilleni pienessä purkissa testattavaksi ja hän sitten unohti, mitä siinä oli kuvitellen sen seerumiksi tai kevyeksi voiteeksi. Kuinkas siinä sitten kävi? Naamio oli hänen kasvoillaan koko yön ja tuloksena oli vain hyvin pehmeä iho, mitä hän kehui sitten minulle. Hieman naureskelin pitkähköä vaikutusaikaa :D

Naamio on koostumukseltaan kevyen fluidimaista ja lähes tuoksutonta. Sitä on mahdoton kerrostaa paksuksi kerrokseksi, joten se on myös hyvin riittoisaa. Naamio tekee ihon pehmeäksi (mitään varsinaista "kirkastumista" en kyllä havaitse), ja tykkään käyttää sitä valmistelevana tuotteena ennen puhdistavaa tai kosteuttavaa naamiota. Tai molempia, jos teen kasvohoidon pitkän kaavan mukaan.

Pidän siis Madaran naamiosta kovasti arkituotteena ja se toimii helppona ensiaskeleena AHA-kuorintojen maailmaan. Mutta kaipaan kuitenkin vielä tuotetta, jossa olisi parin asteen verran enemmän tehoja. Olen pitkään ollut ostamassa voimakkainta Juice Beautyn versiota, mutta mitä! Kuin tilauksesta supisuomalainen Supermood onkin lanseerannut sille kovan kilpailijan, ja tottakai suosin kotimaista silloin kun se on mahdollista (ja järkevää). 

maanantai 28. syyskuuta 2015

Syksyn alerumba näkyy joka paikassa - tällä kertaa vuorossa Sokos ja Naturellement

Huh! Tässähän ihan hengästyy. Viime viikolla Natural Goods Company myi kosmetiikkaa reiluilla alennuksilla, ja tällä viikolla Naturellement on vastannut haasteeseen Melvita -viikolla, eli kaikki sarjan tuotteet ovat verkkokaupassa puoleen hintaan 2.10. asti!
Lisäksi viikon ohjelmassa on Sokoksen 3+1 päivät, jotka eivät tällä kertaa luonnonkosmetiikan osalta tarjoa mitään mullistavaa. Hauschkan, Madaran ja Estelle & Thildin puhdistustuotteista löytyy tarjouksia, ja lisäksi Haut-Ségalan arganöljyä ja ruusuvettä saa alennettuun hintaan. Eli jos jäi viime viikon NGC:n alesta hankkimatta, niin nyt tuli uusi tilaisuus ;)

Viikon mielenkiintoisimman shoppailukohteen tarjoaa siis Naturellement. Melvita kuuluu näihin "old school" luonnonkosmetiikkavalmistajiin, joka on kuitenkin ilahduttavasti onnistunut uudistumaan vuosien varrella. Käytin joskus kahdeksan vuotta sitten sarjan vartalotuotteita, kasvotuotteissa oli silloin semmoinen outo "heramainen" tuoksu, joka sai minut jättämään kokeilut lyhyeen. Nykyisiä pakkauksia aukoessani en ole enää tuoksuun törmannyt, joten ehkä myös sisältöjä on uudistettu? Pakkaukset ovat ainakin nykyaikaisen näköisiä, osa oikein kauniitakin. Erityismaininnan ansaitsee myös laaja miestentuotteiden valikoima (kaukokatseinen ajattelee tässä kohtaa esimerkiksi joululahjoja).

Omasta purkivalikoimastani ei tällä hetkellä Melvitaa löydy, mutta voisin kokeilla vaikkapa villiruusunsiemenöljyä. Tuote sopii jatkuvaan käyttöön ikääntyvälle iholle, mutta satunnaisesti esimerkiksi kasvohoidon päätteeksi nuoremmallekin. Talvi on kuitenkin tulossa, joten pintakuivuusongelma nostanee päätään. Myös silmämeikinpoistoaine on saanut kehuja, ja se sattuu näppärästi olemaan hankintalistalla. Lisäksi valikoimassa on kukkaisvesiä, joita voi käyttää kasvoveden tapaan tai sekoittaa vaikka jauhenaamion sekaan veden sijasta.

Mitähän ensi viikolla on luvassa... Hullut Päivät?




Lavera vs. Sante - hammastahnojen kaksintaistelu

Olen käyttänyt Laveran minttuhammastahnaa jo monta tuubia, joten se aloitti testin ennakkosuosikkina. Haastajaksi valikoitui Santen tahna, maultaan minttuinen sekin.

Ensin vertaillaan tietenkin pakkausten ulkonäköä. Molemmat ovat hyvin neutraalin ja siistin näköisiä, ja on täysin makuasia pitääkö enemmän sinisestä vai vihreästä tuubista lavuaarin reunalla. Pakkaukset ovat samankokoiset, mutta Laveran hinta oli Prismassa euron kalliimpi. Se tekee muuten litrahinnassa jo aika ison eron.



Olennaisinta on kuitenkin (kuinkas muuten) se, mistä tahnat on tehty.

Laveran hammastahnan sisällysluettelo noudattelee tavallisennäköistä kaavaa, eli veteen on sekoitettu sorbitolia (tästä heti miinus, miksei ksylitolia?), piihappoa, merisuolaa, kahta erittäin mietoa pinta-aktiivista eli pesevää ainetta, sakeuttajaa (ksantaanikumi), titaanioksidia (valkoinen väri tulee tästä), fluoria, punahattu-uutetta, mirhauutetta, arnikkiuutetta ja piparminttua, myrttiä ja glyseriiniä. Lisäksi eteerisistä öljyistä peräisin olevia aromeja.



Santen hammastahnassa on yllätys heti alkuun: ensimmäinen ainesosa on glyseriini. Mielenkiintoista! Tämän jälkeen tulee vesi, piihappo, merisuola, xylitoli (no niin!), aromi, samat pinta-aktiiviaineet kuin Laverassakin, ksantaanikumi, salviauute, piparminttu-uute, algin eli merileväjohdannainen geelinmuodostajana, fluori, alkoholi, limoneeni (aromi, peräisin eteerisistä öljyistä).



Molemmissa hammastahnoissa on siis merisuolaa ja erilaisia kasviuutteita hillitsemässä tulehduksia. sekä fluoria. Laverassa merisuola maistuu mielestäni selvemmin kuin Santen tahnassa. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Vaahtoavuudessa ei käytettäessä ole eroa, ja outoa se olisikin, ottaen huomioon samat pinta-aktiiviset aineet.



Lavera on hyvä perustahna, mutta tällä kertaa se jäi kakkoseksi :) Sante taklaa sen oikeastaan kaikilla osa-alueilla, jos nyt tuubien ulkonäkö jätetään huomiotta - siinä ne olivat tasavahvoja. Mutta voi hyvänen aika, tiedättekö miltä suu tuntuu hammaspesun jälkeen kun se on pesty tuommoisella glyseriinipommilla? :D Täydellinen tuote kuivasta suusta kärsiville :) Lisäksi se sisältää ksylitolia, mikä puuttui Laveran tahnasta kokonaan.



Uusi suosikki on siis löytynyt!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Hammaslääkäreiden suosittelema?

Kun minulta kysytään, missä tuotteissa olisi tärkeää vältellä synteettisiä aineita, vastaan yleensä, että kaikissa mahdollisissa niissä mitä syöt tai ovat kosketuksissa limakalvojen kanssa. Eli huulipunat ja hammastahnat. Hammastahnojen sisältämistä turhista kemikaaleista on keskusteltu valtamediassakin jo pitkään, mutta silti ne Pepsodentit vain keikkuvat pitkissä riveissä markettien hyllyillä. Kai niitä sitten edelleen ostetaan.

Mikä niissä sitten on vikana? Ja miksi ihmiset ostavat niitä siitä huolimatta? Jälkimmäiseen ei varmasti ole yksiselitteistä vastausta, mutta tuohon ensimmäiseen kysymykseen saa vastauksen kääntämällä tuubin toisinpäin ja kohdistamalla katseen ainesosaluetteloon. Synteettisten hammastahnojen pahis numero yksi on kiistattomasti triklosaani. Triklosaani on antimikrobinen aine, jonka käyttö on EU:n alueella kielletty elintarvikkeissa vuonna 2010. Onneksi kukaan ei niele hammastahnaa. Triklosaani ei ole haitallinen vain bakteerien näkökulmasta, vaan myös sille altistuvalle yksilölle ja tämän ympäristölle. Triklosaani on luokiteltu hormonihäiritsijäksi, joka käyttäytyy elimistössä estrogeenin tavoin. Myös kalojen elimistössä kertyessään vesistöihin. Lisäksi sen antimikrobinen ominaisuus aiheuttaa ongelmia, kukapa ei nykypäivänä olisi kuullut termiä antibioottiresistenssi?

Triklosaanin lisäksi synteettisissä hammastahnoissa käytetään vaahtoavana ainesosana sulfaatteja, yleensä natriumlauryylisulfaattia, joka on yksinkertaisesti niin voimakas että kuivattaa samalla suun limakalvot. Tästä ovat merkkinä esimerkiksi suun kipeät  haavaumat eli aftat.

Kuva: Wikimedia Commons

Tässäkään kohtaa ei vältytä mainitsemasta muotipahiksia eli parabeeneja, jotka toimivat hormonihäiritsijöinä sen lisäksi, että huolehtivat tuotteen säilyvyydestä. Niitäkin siis hammastahnoissa on, ja on kai itsestäänselvää, että jos niitä ei halua iholleen niin vielä vähemmän suuhunsa.

Fluorista ja sen haitoista väitellään paljon, ja kummallista tässä väittelyssä on, että tavallaan molemmat osapuolet ovat oikeassa. Fluori on nieltynä myrkyllistä. Kuitenkin se on tutkimuksissa osoitettu hyödylliseksi hampaiden terveydelle. Eli on tärkeää pitää sen vaikutus paikallisena ja huuhdella suu huolellisesti hampaidenpesun jälkeen. Ajattelen sen tällä tavalla kompromissina, olen kuullut hammashoitajalta myös ohjeen olla huuhtelematta suuta pesun jälkeen, jotta fluori jäisi vaikuttamaan pitemmäksi aikaa. Jokainen tehköön tässä kohtaa omat ratkaisunsa.

Kuva: Wikipedia

Onneksi synteettisille vaahtoatuleenenästäkin- hammastahnoille on vaihtoehtoja. On vähän tylsää, että ketään ei tietenkään yllätä, että tarkoitan luonnonkosmetiikkaa. Koska oikeasti toivoisin, että myös Pepsodent olisi fiksumpi tuote, jo ihan sen takia että ihmiset käyttävät sitä niin paljon.

Jatkan tällä teemalla vielä tällä viikolla, luvassa on kahden hippihammastahnan vertailu ;)

lauantai 26. syyskuuta 2015

Superhyvä proteiinilettu

Tätä reseptiä pyydetään minulta usein, joten tämä postaus säästää minulta tästä eteenpäin kirjoittamisen vaivan. Jatkossa laitan vain linkin :D Löysin alkuperäisen reseptin noin vuosi sitten, ja muokkasin sitä hieman paremmaksi (köh!). Lettu toimii sekä lämpimänä, että kylmänä, joten sen voi työntää täytteineen purkkiin ja ottaa töihin evääksi.

Tarvitset:

Tummuneiden banaanien loppusijoituspaikka :D

Toisin sanoen:

1 dl munanvalkuaista (kolmen kanamunan valkuaiset)
½ dl kaurahiutaleita
1 pieni banaani
1-2 tl perunakuitua
1-2 tl kaakaojauhetta
puolikas pipetillinen vaniljasteviaa

Sekoita kaikki aineet sauva- tai tehosekoittimella. 



Suosittelen sauvasekoitinta, josta saa helposti terän irti. Kuvassa Bamix.
Kaada (kookos)öljytylle paistinpannulle.





Laita päälle mistä tykkäät. Minä laitan mustikoita, omenasosetta ja turkkilaista jugurttia (niin hyvää!)



Nauti.




Hyvää viikonloppua! :)










torstai 24. syyskuuta 2015

Minä ja minun vatsani.

Olen pitkään miettinyt, kuinka tästä kirjoitan, kun sen aika on. Aihe on hyvin tärkeä. Ei vain minulle, vaan tuhansille suomalaisille, jotka kärvistelevät vatsavaivojensa kanssa. Suomihan on oikein mahakipuisten mallimaa. Tulehduksellisten suolistosairauksien määrä on jatkuvassa kasvussa, ja ne, jotka pääsevät tähystysten läpi ilman löytynyttä vikaa, löytävät itsensä "toiminnallisten vatsavaivojen" kastista. Yleensä potilaalle annetaan selitykseksi ärtyvän suolen oireyhtymä, johon voi tarvittaessa ottaa oireenmukaista lääkettä. Muistan vieläkin tunteen, kun kuulin lääkärin ohjeet. Jäi aika tyhjä ja yksinäinen olo, toisin sanoen oireiden kanssa piti vain pärjäillä. Huomautan nyt, että itse olen tämän diagnoosin saanut 15 vuotta sitten, joten potilasohjaus voi olla tänä päivänä jo huomattavasti edistyneempää. Ainakin toivon niin.

Mutta palataanpa ajassa taaksepäin aikaan, jolloin vatsavaivat alkoivat. Olin kahdeksannella luokalla, en muista tarkkaan päivää jolloin oireet alkoivat. Tuskin ne ovat tulleet kuin salama kirkaalta taivaalta, vaan pikkuhiljaa. Tuosta kesästä muistan, että mansikat tulivat samannäköisenä ulos kuin olivat menneet sisään. Pääsin silloin aika nopeasti tutkimuksiin, koska lähisuvussani oli Crohnin tautia sairastava henkilö. Mutta suolessani ei ollut mitään näkyvää vikaa. Aloin siis pärjäillä.

Aloin käyttää aika liberaalisti suolen toimintaa lamaavaa loperamidia. Lääke täydellinen apu, koska sen otettuani minun ei tarvinnut miettiä vatsaani pariin päivään. Toisaalta vatsan täydellinen toimimattomuuskaan ei tuntunut hyvältä, joten lääkkeiden syönti jäi erityistilanteita varten.
Opin, että vatsani reagoi herkästi syömiseen. Pystyin siis säätelemään vatsani toimintaa olemalla syömättä esimerkiksi ennen tärkeää koetta tai muuta tilannetta, jossa ei ollut mahdollista päästä vessaan.

Ei varmasti tule yllätyksenä, että jatkuva ripulointi jättää jälkensä nuoren ihmisen kehittyvään itsetuntoon ja psyykeen? Lukion jälkeiseen aikaan mennessä olin kehittänyt klassisen muna vai kana- ongelman, sillä aloin saada paniikkikohtauksia. Pelkkä tieto siitä, etten voisi halutessani päästä vessaan, vaikka tilanne olisi lyhytaikainen, sai kylmän hien otsalle ja sydämen hakkaamaan vimmatusti. Ja tähän tietenkin vatsa vastasi murahtamalla: aikaa vessan etsimiseen minuutti. Kassajonoahdistus oli tästä tyypillinen esimerkki. Ei se jonottaminen mitään, siitähän saattoi poistua kesken kaiken. Mutta sen jälkeen kun ostokset olivat jo kassahihnalla. Ei ollut mitään niin raivostuttavaa kuin hidas myyjä!

Toki tämänkin asian kanssa pärjäsin, ainakin jotenkuten. Tein ruokaostokset kaupoissa, joissa oli asiakasvessat. Istuin elokuvateatterissa reunapaikalla. Ajoin autoa mieluiten yksin ja välttelin keskustassa pyörimistä. Olin kertonut ahdistusoireestani jo yläasteaikana koululääkärille, joka totesi että kyllä minun täytyisi saada ajatukseni hallintaan. Aivan. Toinen lääkäri määräsi minulle bentsodiatsepiineja. Hyvä yritys, mutta niistä ei ollut mitään hyötyä. Kymmenessä vuodessa minusta oli tullut ripuloiva melkein-psykiatrinen-potilas. Viehättävää, eikö?

25- vuotiaana olin juuri valmistunut terveydenhoitajaksi, ja olin hyvä auttamaan muita ihmisiä. Olin toki kokeillut itseeni monenlaisia ruokavalioita ja söinkin hyvin terveellisesti, mutta mikään kokeilemani asia ei saanut ahdistusta pois, vaikka vatsaoireet olisivat hetkeksi hellittäneetkin. Töissä ollessani opin ajan kuluessa psyykkaamaan itseni toimintakykyiseksi. Opiskeluaikana en vielä osannut, pariin otteeseen sain niin rajun kohtauksen, että verenpainetasoni laski niin alas että näin pelkkää mustaa. Yksi viimeisistä, ellei peräti viimeinen, kohtauksista tuli yövuorossa kun olin saattamassa anestesialääkärin kanssa intuboitua potilasta teho-osastolle. Piiskasin itsenäni koko matkan ajan, keskityin vain avustamaan potilaan hengitystä ja huutamaan itselleni sisäisesti, että nyt vaikka paskot housuun mutta potilaan viet perille! Ja veinkin. Ja sitten kävin vessassa.

Tuon tapauksen jälkeen päätin, että nyt riittää pelleily. Minähän en loppulämääni vietä vessanpöntöllä. Karsin ruokavaliostani kaikki maito- ja viljatuotteet kauraa lukuunottamatta pois, ja aloin odotella mitä tapahtuisi. Olin siis aiemminkin kokeillut eliminaatiodieettiä, mutten tarpeeksi pitkiä aikoja kerrallaan. Kolmen kuukauden jälkeen uskalsin kokeilla hapanmaitotuotteita, ja ilokseni en saanut niistä oireita. Gluteenittomuus kuitenkin jäi pysyväksi. Pari kertaa on tullut kokeiltua, kestääkö vatsa. No ei kestä.

En tiedä, olenko nyt sitten gluteeniyliherkkä? Se kun on niin trendikästä, että viimeisimmässä Trendissä kyseltiin lukijoilta, että kai sinullakin joku yliherkkyys on? Ehkä olen sitten kaikin tavoin herkkä, mutta minun mielestäni artikkeli oli loukkaava. Terveiset vaan sinne toimitukseen. Kyllä minäkin söisin mielelläni ruisleipää ja korvapuusteja, jos en saisi siitä niin kovaa rangaistusta. Nykyisin siis olemme vatsani kanssa taas ihan kavereita. Pää tulee vähän jälkijunassa, mutta uskallan tänä päivänä tehdä asioita, joista sain ennen vatsanväänteitä jo pelkästään ajattelemalla niitä. Uskallan käydä lähikaupassa, vaikka siellä ei ole asiakasvessaa. Uskallan istua elokuvateatterissa keskipaikalla. Uskallan mennä ostoskeskukseen shoppailemaan niin, että voin oikeasti keskittyä itse asiaan. Ja viimeisimmällä lentomatkalla söin muutaman oliivin. Iso edistysaskel verrattuna ensimmäiseen pitkään lentomatkaan Teneriffalle pari vuotta sitten, jolloin olin koko matkan syömättä :D Nyt voin jo hieman nauraa asialle, vaikka muuten minua ei tätä kirjoittaessa juurikaan naurata. Koska tiedän, kuinka paljon ihmiset näiden asioiden kanssa painivat, syövät lääkkeitä ja joutuvat rajoittamaan elämäänsä.




keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Madara - monella tavalla esimerkillinen

Madara kuuluu niihin luonnonkosmetiikkabrändeihin, joista minulla on aika ristiriitaiset tunteet. Tai ei oikeastaan, tuotteissahan ei ole mitään vikaa. Ne vain minun nenääni haisevat ruohonleikkuujätteelle. Poislukien tietenkin Pihlaja- tuotteet, ne tuoksuvat jo selvästi paremmalle. Moni kuvailee tuota Madaran "perustuoksua" kukkaniityksi tai muuten kepeän kesäiseksi, ja jokaisella on tietysti omaan mielipiteeseensä oikeus.
Pakkausdesignista sarja saa ison plussan, pullot ovat kauniita ja pumppumekanismit toimivat hyvin. 

Meidän vessan peilikaapista kuitenkin löytyy Madaran tuotteita. Arvaatteko jo mistä? Aivan, mieheni puolelta. Madara on täydellinen unisex- tuotesarja, sillä voiteiden koostumuksista löytyy sopivan kevyitä vaihtoehtoja ja ruohon tuoksusta on hyvin lyhyt matka miehille suunnattujen tuotteiden "metsäiseen" tuoksumaailmaan. 
Ja tietenkin on näppärää, että voi tarvittaessa käyttää samaa tuotetta vaikka matkalla. Ei se tuoksu niin kamala ole, etteikö sitä silloin tällöin kestäisi :D

Madara



Jos etsit talveksi hyvää vartalovoidetta (tai haluat ostaa sellaisen lahjaksi miehellesi), suosittelen lämpimästi kokeilemaan kuivalle iholle tarkoitettua Nourishing Creamia. Koostumus on ihanan kermainen ja voide tekee ihon todella pehmeäksi.

Toinen tärppituote, joka on miehelläni uusintakierroksella, on  Madaran anti-age- linjan Time Miracle- seerumi. Sen pohjana on veden sijasta koivunmahla, jonka kuvaillaan uudistavan ja suojaavan ihoa. Varsinaisena "ihmeaineena" on kasviyhdiste nimeltä G7. Tuote sopii hyvin sekä päivä- että yökäyttöön, päivällä vaatii tietenkin lisäksi voiteen koska seerumissa ei ole suojakerrointa. Ainesosalistassa on kyllä titaanioksidi, mutta määrä lienee niin pieni ettei sillä ole aurinkosuojan kannalta merkitystä.  Seerumi on nyt reippaassa alessa NGC:n nettikaupassa, hinnaksi jää alle kolmekymppiä!

Madara


Madara on hyvin monesta syystä noussut todella suosituksi, sillä en usko kovinkaan monen jakavan samaa niittyällötyksen tunnetta kanssani. Eihän se möisi ollenkaan :D Minulla on vielä kokeilematta sarjan misellivesiuutuus, joka on mielestäni turhan tyyris jokapäiväiseen läträämiseen. Mutta voisin ostaa sen silmämeikinpoiston täydentäjäksi, koska tällä hetkellä käytössäni oleva Cattier on siinä kohtaa vähän ponneton.

Onko sinulla Madara-suosikkia?

Edit. Olin kirjoittaessani niin fiksoitunut miettimään Madaran voiteita, että unohdin kokonaan sarjan kiistattoman ykköstuotteen, joka ei haise pahalle :D Tästä tehopakkauksesta tulee kuitenkin ansaitusti oma postauksensa ;)

tiistai 22. syyskuuta 2015

Siivouspäivä

Minulle vapaiden alku tarkoittaa yleensä lähes poikkeuksetta siivouspäivää. Tällä tavoin on mukavampi nauttia lopuista vapaista siistissä kodissa, ja voi ehkä hyvällä omallatunnolla vähän palkita itseään.

Ostin viime viikolla Sinin uuden kaakelipinnoille tarkoitetun pesuharjan ja yllätyin positiivisesti. Tulos oli jotain aivan muuta kuin Viledan sienellä hinkkaamalla (ehkä se on tarkoitettu koteihin, joissa kylpyhuone pestään viikoittain). Minä en ihan niin reipas ole, joten välineen pitää olla vähän järeämpi.





Sen sijaan pesuainetta pitää pystyä käyttämään ilman suusuojusta ja käsineitä. Pyrin suosimaan mahdollisimman ympäristö- ja lemmikkiystävällisiä tuotteita. Testasin nyt toista kertaa Universal Stonea kylpyhuoneeseen ja tällä kerralla tuon Sinin harjan kanssa olin tyytyväinen lopputulokseen. Ekalla kerralla ei hirveästi naurattanut kun tajusin lattian kuivuttua, että hyöty oli ollut lähinnä liikunnallinen :D
Koiraperheessä lian torjuntaan täytyy panostaa hieman enemmän. Electroluxin varsi-imuri on meillä kunniapaikalla olohuoneen ja keittiön välisellä seinustalla, josta se on helppo napata töihin.



Mietin tätä kirjoitettaessa, kuinka hankalaa siivoaminen on ollut ennen mikrokuituliinoja. Esimerkiksi lasipintoja on vaikea saada raidattomiksi pelkällä... Mitä materiaalia tiskirätit nyt ovat, selluloosaa?

Viikkosiivoukseni etenee yleensä samalla kaavalla: laitan pyykkikoneen päälle ja imuroin, pyyhin pölyt ja siistin keittiön sekä pesen vessan. Sitten valitsen jonkun tietyn kohteen, johon paneudun vähän tarkemmin. Tällä kertaa se oli meikkilaatikko, ja voi hyvin sanoa, että jo oli aikakin :D

Say no more.


Siveltimetkin pääsivät kylpyyn.



Mitä veikkaatte, montakohan päivää laatikko kestää tämännäköisenä? ;)


maanantai 21. syyskuuta 2015

Vapaalle.

Kolmen yön jälkeen on taas vapaa-ajan vuoro. Ajattelen sen näin siksi, että öiden välinen aika on jatkuvaa kellon tuijottelua, eikä sitä oikein miellä vapaa-ajaksi vaikka kotona olisikin.

Nukkumaan!

Maanantai on monelle viikon ensimmäinen työpäivä, mutta sattuneesta syystä minulle sillä ei ole työn kannalta mitään merkitystä. Minulle se tarkoittaa agilitytreenejä. Oikeastaan se on ainoa viikottain toistuva säännöllinen asia elämässäni :D

Kisu etualalla, Figo takana. Sadetakit Hurtan.
Illaksi vielä shoppailuvinkki: Natural Goods Company aloitti syysalen, jossa tuotteita on myynnissä jopa -60% alennuksella! Ainakin Haut-Ségalan öljyistä ja kukkaisvesistä oli ihan reippaat alennukset. Zuiin meikeistä oli raapaistu 10 pinnaa pois, mikä on varmasti turvallinen määrä, koska isommalla alennuksella varasto saattaisi tyhjentyä :D Lisäksi jos haluaa ennakoida ensi kesää (tai laukut ovat jo pakattuna reissua varten), niin Biosoliksen aurinkovoiteet ovat puoleen hintaan.

Itse ajattelin kotiuttaa ainakin Khadin tasapainottavan hiusöljyn, jota ainakin Katjan blogissa on hehkutettu. Pitää tehdä tästä hiusprobleemasta joku kooste sitten kun tunnelin päässä alkaa näkyä valoa. Ja siis minunhan PITI pidättäytyä kosmetiikkaostoksista ennen I love me- messuja, mutta ei kai akuuttia hätää lasketa?

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Hyvästit hormonaaliselle ehkäisylle

Saan tällä tekstillä varmasti kimppuuni kiukkuisia gynekologeja, koska eihän naista ole tarkoitettu elämään luonnollisen kuukautiskierron kanssa. Bring it on. Hassua, että e-pillereiden lopettamisesta puhutaan valtamediassa varsin negatiivissävytteisesti trendinä, jota kuvaillaan lähinnä laumasieluisten naisten vauhkoamisena ja joka näyttäisi lisäävän aborttien määrää tulevaisuudessa.

Miksi tämä aihe sitten herättää niin paljon tunteita puolesta ja vastaan? Onko se muisto menneistä vuosikymmenistä, jolloin pillereiden popsiminen toi naisille vapautuksen jatkuvasta raskaus-synnytys-kierteestä? Miehisessä maailmassa tuskin on kondomien kanssa paljoa juhlittu. Tässä kohtaa voi sitten joku kulttuurihistorian asiantuntija heittää faktaa pöytään, en nyt kirjoita lähdeviitteitä heilutellen. Joka tapauksessa hormonaalisen ehkäisyn käyttöä perustellaan monenlaisilla terveysnäkökohdilla, vaikkei varsinaista ehkäisyn tarvetta olisikaan. Aina välillä toki nousee kohu, kun joku jossain on saanut laskimotrombin eli kansankielellä veritulpan, mutta silloinkin pillereiden vaaroista puhutaan hyvin maltillisesti ja muistutetaan viimeisessä hengenvedossa kuinka ne ehkäisevät kohtusyöpää ja ja ja... Niin. 

Kuva Flickr.com


Miksi minä sitten halusin niistä eroon? Voisi sanoa, että alun perin syitä oli yksi, mutta näin jälkeenpäin ajatellen niitä oli useita. Halusin saada oman hormonitoimintani raiteilleen ennen mahdollista perheen perustamista (sitten joskus). Olin syönyt pillereitä lähes yhtäjaksoisesti 14 vuotta, joista viimeiset vuodet 3-4 liuskaa putkeen (helppo elämä). Lopetin viime vuoden joulukuussa, vähän jännittäen mitä tulisi eteen. Olin tietysti lueskellut kaikenlaisia kokemuksia aknen puhkeamisesta hiusten armottomaan rasvoittumiseen.


Kuinkas siinä sitten kävi? Aluksi homma vaikutti helpolta. Kuukautiset alkoivat ajallaan, ja kasvojen iho näytti samalta. Vertailin naureskellen eri kondomimerkkejä Prisman hyllyvälissä. Sitten kuukautisia ei tullutkaan. Lähes kaksi kuukautta ja viisi raskaustestiä myöhemmin ne lopulta alkoivat ja kestivät kaksi viikkoa. Nice. Samalla (ehkä tässä kohtaa omat laiskistuneet munasarjani viimein aktivoituivat) huomasin, että kolmen päivän hiustenpesuväli oli auttamatta liian pitkä. Päänahka tuntui tuottavan öljyä paistinpannulle asti. Shampoo meni uusiksi (ja vasta kolmas oli jotenkuten hyvä, palaan tähän toiste). Samaan aikaan alkoi finni-invaasio. Kun yksi parani, tuntui jo toinen kipeänä pattina syvällä ihossa. Näin myös kasvonhoitorutiinit saivat kokea uudistuksen. 

Niin, mitä muita hyviä syitä oli lopettaa e-pillereiden syöminen? Koska halusin elää teini-iän uudelleen? Seurasiko tästä rupeamasta mitään hyvää? Oi kyllä. Selluliitti alkoi kadota. Ei se koskaan mitään karmeaa muhkuraa ole ollut, mutta sillä lailla häiritsevää, että polvista vyötäröön saakka oleva pehmytkudos on koko aikuisikäni ollut arka painamiselle tai puristamiselle. Ja jotenkin tiukasti kiinni niin, ettei varsinkaan reiden etuosan tai sivujen kohdalta saanut vaivatta nostettua ihoa peukalon ja etusormen väliin. Kestän mielihyvin pari finniä, jos saan tilalle kivuttomat jalat! Ja pikku hiljaa alkaa näyttää siltä, että kasvojen iho alkaa heilutella valkoista lippua. Kuukautiskiertoni ei ole vieläkään täysin säännöllinen, mutta kuitenkin jollain tapaa ennustettavissa. Onneksi nykyisin on käytössä näppärät puhelinsovellukset, joista voi tarkistaa missä kohtaa kierron pitäisi olla menossa. Muistelen joskus kantaneeni lompakossa sellaista pinkkiä pahviläpyskää, johon vuotopäivät merkattiin :D 

One of those nights

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö... No ei oikeasti. Olen vain aina halunnut kirjoittaa sen johonkin :D
Nyt kun poliittinen vääntö tulevista leikkauksista on kovimmillaan, en voinut vastustaa kiusausta kirjoittaa pientä koostetta tyypillisestä työvuorostani. Taustaa sen verran, että tämänhetkinen työpisteeni on keskussairaalan tehovalvontaosasto. Ei siis teho-osasto, mutta vähän kuin siitä hyppäys kevyemmälle hoidolle, esimerkiksi potilaamme hengittävät itse ja ovat sen verran tajuissaan, että ainakin kipuun reagoivat. Hoitajien kanslia on potilaiden kanssa samassa tilassa lasisella seinällä erotettuna, joten meillä on näköyhteys jokaiseen. Kirjoituksen potilaat ovat fiktiivisiä, mutta edustavat tyypillistä potilasainestamme.

Aloitan vuoron joko kahdeksalta tai yhdeksältä illalla, riippuen siitä ovatko päivävuorolaiset "pitkässä" päivässä vai kahdessa vuorossa. Töihin saavuttuani luen ensimmäiseksi raportin potilaistani, jos tilanne sallii eli ei ole mitään akuuttia ongelmaa, johon pitäisi välittömästi puuttua. Ei ole mitenkään harvinaista, että luen raportin sitten myöhemmin kun olen ensin hoitanut potilasta hiukan samalla tärkeimpiä asioita iltavuorolaiselta kysellen. Tänä iltana saapuessani paikalle kolme hoitajaa on yhden potilaan, Sakke Sekavan ympärillä. Sakke kuuluu siihen kymmenykseen, joka käyttää alkoholia yli puolet kansalaisten kokonaiskulutuksesta. Menossa on kaunis toimitus nimeltä lepoliivien laitto eli suomeksi sänkyyn sitominen. Näen, kuinka yksi hoitajalle tarkoitettu nyrkinisku menee ohi maalistaan. Hyvät refleksit ovat eduksi tässä työssä. Alan siis suoraan hommiin, raportti voi odottaa. Otan lääkkeet huolehtiakseni ja vien ruiskullisen suonensisäisesti annosteltavaa diapamia hoitajalle. Teen Sakelle valmiiksi lääkeinfuusion, jonka pitäisi rauhoittaa hänet kevyeen uneen. Pitäisi siksi, että kaikille se ei ikävä kyllä toimi. Mutta suurimmalle osalle kuitenkin. Tällä kertaa nukahtamiseen menee aikaa kaksi ja puoli tuntia. Se on pitkä aika repiä siteitä ja hikoilla itseään väsyksiin. Sydämen syke nousee Saken levottomuuden vuoksi vaarallisen korkeaksi, ja lääkitsen sitä hitaammaksi. 

Samalla perehdyn toisen potilaani, Hilma Hengitysvajauksen asioihin. Hilma on vastikään lonkkaleikattu, ja kirurgisella osastolla ollessa henkeä oli alkanut ahdistaa. Hän on tullut meille sydämen vajaatoiminnan (sydän ei kierrätä verta tarpeeksi tehokkaasti, jolloin nestettä kertyy kudoksiin ja keuhkojen verisuoniin) hoitoon. Avustamme hänen hengitystään ylipainemaskilla, joka on potilaalle hieman epämiellyttävä mutta tässä tilanteessa välttämätön, jotta keuhkot saadaan tuulettumaan kunnolla. Illan aikana Hilman vointi on hieman huonontunut, hänelle on noussut kuume sen verran korkealle, että veren bakteeriviljely on aiheellista katsoa. Näytteenoton jälkeen on määrä aloittaa suonensisäinen antibioottihoito. Hilma on tullut sairaalaan kotoa, joten hänet viedään tarvittaessa jatkohoitoon teho-osastolle. Toistaiseksi kuitenkin tilanne on muuten vakaa, mutta verenpaineen kanssa voi helposti tulla ongelmia, koska se on potilaalla muutenkin matalahko. Tämän vuoksi anestesialääkäri on tulossa jo ennakoivasti laittamaan potilaalle valtimokanyylin, jonka kautta näemme verenpainelukeman reaaliajassa monitorista. Lisäksi sen kautta saa näppärästi näytteet otettua.

Toisella yövuoron hoitajalla on myös kaksi potilasta, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on kaksi potilaspaikkaa vapaana. Toinen potilaista, Paavo Pneumonia, on keuhkokuumepotilas, jolla on samanlainen hengitystä avustava laite kuin Hilmalla. Paavon kädet ovat sidottuina sängyn laitoihin, koska hän ei anna maskin ja letkujen olla paikallaan. Sekavuus on tyypillinen ongelma iäkkäillä ihmisillä sairaalaan joutumisen yhteydessä.  Paavon sairautta monimutkaistaa jo lähtökohtaisesti heikompi keuhkojen toiminta, sillä hän on tupakoinut vuosikymmeniä. Diagnoosia ei ole, mutta alustavasti epäillään keuhkoahtaumatautia. Toinen kollegani potilaista, Heikki Hyponatremia, tuntee oluet. Hänellä toistuu muutaman kuukauden välein sama ongelma; alkoholi poistaa nesteiden ohella kivennäisaineita elimistöstä, joten veren suola-arvo laskee vaarallisen alas ja Heikki pääsee meille hoitoon. Suola-arvoa nostetaan varovasti komplikaatioiden välttämiseksi, joten Heikistä otetaan verinäytteitä kahden tunnin välein ja tarvittaessa tiheämminkin. Hoitaja reagoi tulokseen anestesialääkärin antamien ohjeiden mukaisesti.

Koska vuoron alku on ollut kiireinen, aika hurahtaa nopeasti lähelle puoltayötä, jolloin tiputtelemme lääkelistalla menevät antibiootit ja laskemme potilaiden nestetasapainon. Vähennämme siis nautituista nesteistä ulos tulleet (mittaamme potilaiden diureesia eli virtsaneritystä kerran tunnissa kestokatetrien kautta). Olen tyytyväinen, kun hommat ovat aikataulussa. Sakke kuorsaa, ja verenpainetaso laskee hieman. Tiputan lääkeinfuusion nopeutta "ylläpitotasolle". Hilmakin nukkuu, mutta olen hänestä huolissani. Verenpaine käyttäytyy odotetusti eli laskee liian matalaksi, joten nostan hänen jalkansa koholle ja laitan lisää nestettä tippumaan. Jos tämä ei auta, aloitan verenpainetta nostavan lääkeinfuusion. Heikki kyselee kollegaltani voisiko päästä tupakalle. En pysy enää laskuissa mukana, kuinka monetta kertaa hänelle selitetään, ettei tehovalvonnasta poistuta tupakalle. Purkkaa ja laastaria on tarjolla. Nälkäkin alkaa pikkuhiljaa olla. Olen oppinut kantapään kautta, että koskaan ei saa tulla nälkäisenä töihin. Kiireessä tauko venyy helposti aamutunneille.

Kello on kaksi, ja haen eväsrasiani kansliaamme. Voisin halutessani syödä myös hoitajien kahvihuoneessa, mutta koska vihaan hotkimista niin syön mielummin niin että voin samalla pitää potilaitani silmällä. Toisin sanoen en halua jättää kollegaani yksin potilaidemme kanssa niin pitkäksi aikaa. Toista lusikallista suuhun viedessäni puhelin soi. Tuo ääni nostaa aina henkistä valmiustilaa yhden pykälän. Päivystys ilmoittaa meille potilaasta. Nuorison edustaja tästä vielä puuttuikin. Inka Intoksikaatio on käyttänyt alkoholia ja lääkkeitä sekaisin. Tarina ei ole aivan selkeä, mutta hän on ottanut ainakin bentsodiatsepiineja ja Lyrica-kauppanimellä kulkevaa pregabaliinia. Valmistelemme paikan ja syön muutaman lusikallisen lisää. Hetken kuluttua hissin ovet avautuvat ja ensiavun paarit työnnetään ovesta sisään. Siirämme Inkan sängylle siirtolevyn avulla, koska hän nukkuu. Herättelemme häntä ja kohtalaisella ravistelulla silmät avautuvat. Inkan suunympärys on musta, koska hänelle on juotettu hiilijuomaa ambulanssissa. Hoitaja ojentaa potilaan vaatekassin, ja kertoo sisällön olevan virtsasta märkiä. Kollegani ottaa Inkan hoitaakseen, koska minulla on Hilman kanssa niin paljon tekemistä. Onneksi Hilman tajunta on varsin hyvä muuhun vointiin verrattuna, ja hän osaa myös itse kertoa jos olo muuttuu hankalammaksi. Virtsaakin tulee, joten tilanne voisi olla huonompikin. Verenpainetta nostava lääke toimii hyvin. Kolmospaikan monitori alkaa hälyttää; Sakke on herännyt. Nostan lääkeinfuusion nopeutta ja annan vähän diatsepaamia lisärauhoitteeksi. Sakke on saanut otteen kestokatetristaan, ja virittelemme kollegani kanssa hänen käsiään napakammin kiinni, jotta hän ei ylettyisi satuttamaan itseään. Omin päin pois revitty virtsakatetri tekee ikävää jälkeä.

Istahdan alas ja syön evääni loppuun. Onneksi se oli valmiiksi kylmää, muuten se olisi jäähtynyt jo ajat sitten. Joku voi tässä kohtaa miettiä, enkö pidä ollenkaan kahvitaukoja. En juo kahvia, mutta jos joisin, hakisin sen työpisteelleni. Minulla on kahvikupin paikalla vesipullo. Loppuyö sujuu tällä kertaa ilman suurempia ongelmia, ja aamuvuoro saa tulla (melkein) rauhalliseen valvontaan uutta päivää aloittamaan. Vain Saken rauhaton ääntely ja monitorin hälytysääni rikkoo hiljaisuuden. Samassa puhelin soi, ja aamuvuoron hoitaja vastaa. Osasto ilmoittaa potilaasta. Kiitän työtoveriani yöstä ja lähden kävelemään kohti pukukoppia. Yöstä jäi hyvä mieli, vaikka potilaiden vointi ei paras mahdollinen ollutkaan.

Sellainen on yöhoitajan tavallinen työvuoro. Jätin tarkoituksella listaamatta tiheästi toteutuvia rutiinihommia, koska kirjoitukselle tuli muutenkin niin reippaasti pituutta.
Lopuksi lähetän arvoisalle pääministeri Sipilälle tovereineen terveiset: Sari Sairaanhoitaja ei saa liikaa palkaa. Oikeasti hän ansaitsisi palkankorotuksen, tai vaihtoehtoisesti vaarallisen työn lisää altistuessaan työssään sekä fyysiselle että henkiselle väkivallalle. En usko julkisen puolen menoleikkausten olevan niin hyödyllisiä kuin olette antaneet ymmärtää. Palkkojen aleneminen vaikuttaa suoraan kulutukseen ja sitä kautta työllisyyteen. Nykytilanne vaatii rohkeita tekoja, mutta ehkä sellaiset voisivat vaihteeksi olla kepin sijasta porkkanoita? Elintasosairauksen hoito maksaa. Voisiko arvonlisäveroa säätää muillakin tavoilla terveellistä ruokavaliota suosivaksi, kuin nostamalla karkkiveroa? Toivon teille, arvoisa pääministeri, rohkeutta tehdä poliittisia päätöksiä pidemmällä tähtäimellä kuin yhdeksi vaalikaudeksi kerrallaan.

Se oli Pirkka!

Blogini lukijat (niin, te kaikki!) tulevat huomaamaan, että olen erinomaisen taitava kauppajumittaja. Nautin kiireettömistä kauppareissuista, koska silloin ehdin perehtyä ostoskoriini päätyviin tuotteisiin tarkemmin. Tänään ostin vihreää pestoa. Puntaroin kolmen vaihtoehdon välillä, ja vilkaisin sitten mitä ne sisältävät. Pirkan lisäksi hyllyllä töröttivät Saclan ja Barillan purkit.


Saclan purkki on ylivoimaisesti kauneimman ja houkuttelevimman näköinen.


Barillan purkki taas on turvallista välimaastoa, ei herätä tunteita oikein kumpaankaan suuntaan.


Pirkka tietenkin pitää tässä kohtaa perää. Joskus tuntuu, että kun kerran tehdään edullinen tuote niin tehdään siitä halvan näköinen :/
Tässä olisi vielä Keskolla parantamisen varaa.




Sitten kuitenkin tärkein eli purkit ympäri:

Kas, sekä Sacla, että Barilla ovat molemmat auringonkukkaöljyyn tehtyjä. Laatutuotteen leima alkaa murentua. Barillassa on lisäksi sekoiteltuna jos jonkinlaista lisäainetta, joten se jää tämän vertailun hännille. Lisäksi se on oudon väristä. Ei jatkoon.



Sacla eroaa muista siten, että siinä on basilikan sijaan rucolaa. Varmasti hyvää, mutta  pohjana käytetty halpisöljy laskee pisteitä. Muuten ainesosalista on siistimpi. Tällä suorituksella irtoaa kakkossija.



Ja niinhän siinä kävi, että Pirkka pesto veti pisimmän korren blogini ensimmäisessä tuotevertailussa! Elintarvikkeissahan on (kuten myös kosmetiikassa) ainesosat lueteltu suuruusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään. Esimerkiksi hilloa ostaessa kannattaa aina tarkistaa, että ensimmäisenä lukee se mitä olet ostamassa, marja tai hedelmä, ja vasta sitten vesi ja sokeri. Mutta palataanpa takaisin pestoon :) Siinä on lähes puolet basilikaa, ja seuraavaksi oliiviöljyä. Aika hyvä veto! Ei se tietenkään kylmäpuristettua ole, mutta hakkaa silti auringonkukkaöljyn 6-0. Ja tietenkin se kolmas ainesosa on edellä mainittu ruokateollisuuden omega-6-pommi. Huoh. Ainesosalistan loppupäästä löytyy myös pahis fruktoosi, mutta koska kukaan tuskin kerralla koko purkillista vetää niin annan tällä kertaa armon käydä oikeudesta. Sitä paitsi basilika oli ekana.



Tarkkasilmäinen huomaa, että myös Saclan tuoteselosteessa on oliiviöljyä, ja vieläpä kylmäpuristettua. Se on kuitenkin listan häntäpäässä, käytetty lähinnä vaikuttamaan tuotteen makuun ennemmin kuin rasvahappojen lähteeksi. Joten siitä ei heru säälipisteitä.

torstai 17. syyskuuta 2015

Two faces of Terre d’Oc Mascara


Jos olisin kirjoittanut tätä postausta vuosi sitten (kyllä, kirjoitin blogia pääni sisällä jo silloin), olisin saanut tuotettua mehukkaan “Vuoden suurin pettymys”-otsikolla varustetun kiukuttelun siitä, miten kaikkien hehkuttama ripsiväri olikin surkein ikinä. Todellisuus silloin oli karu, harjasta ei jäänyt ripsiin juuri mitään ja se mitä jäi oli hemmetin (anteeksi) vaikea saada pois. Ja näin tuo onneton putkilo päätyi meikkilaatikon pohjalle tullakseen kaivetuksi sieltä esille vuotta myöhemmin.




Ja tuo vuosi teki hyvää.




Jäähyllä olo oli kuivattanut värimassan koostumusta niin, että nyt se kerrostui oikein asiallisesti ja lopputulos oli ainakin luonnonkosmetiikan ripsivärien mittapuulla oikein näyttävä (geneettiset tosiasiat huomioiden). Damn! Harkitsen jo vakavasti ostavani uuden ja ottavani sen käyttöön vasta syksyllä 2016.





Tosin poistaminen on edelleen vähän vaivalloista, jos vertaa muihin testaamiini ripsiväreihin (Lavera, Dr. Hauschka). Terre D'ocin koostumus on jollain tapaa vahamaisempi, joten pelkän puhdistusmaito/geelipesun ja vesihuuhtelun jälkeen peilistä katsoo panda. Tärkeä asia ottaa huomioon, jos lähtee esim. treffeille eikä tulekaan kotiin yöksi ;)


I noticed that I had some visitors from across the Atlantic in my blog, obviously to their disappointment the text was in Finnish. So here is a short summary for the next visitor from abroad.
At first I was very unsatisfied with the mascara, the texture was too wet and I couldn't see almost anything in my lashes after applying it. And even though that was the case, removing it took more effort that I was willing to do (nice panda eyes after washing my face). So I left it unused for a year. This (or is it last already?) summer I gave it a new chance (before throwing it away) and I'm so glad I did! The mascara had dried out just enough to make a visible effect on my lashes (they are ridiculously short, I know). I was even tempted to buy a new one and use it the next year ;)


First born




Ekat sanat. Kahden jälkeen iski writer’s block, ehkä pitäisi harkita vielä sadannen kerran blogin perustamista. Toisaalta, niin käy kuulemma myös oikeille toimittajille.

Kun kerroin ystävälleni haaveilevani omasta blogista, hän kysyi mitä aihetta se käsittelisi. Kroonisena purkkimaanikkona oli helppo vastata, että no ainakin kosmetiikkaa… Mutta en halua kutsua tätä kauneusblogiksi tai lifestyleblogiksi, ainakaan vielä. Koska uskon, että aika muokkaa tästä omanlaisensa.


Tietenkin tähän liittyy myös se säälittävä olettamus, että joku muukin kuin äiti lukee tätä. Ajatus blogin perustamisesta on ollut pitkä prosessi, ja olen kerta toisensa jälkeen kyseenalaistanut itseni, koska hyviä blogeja on niin paljon. Enkä halua tehdä huonoa, en edes keskinkertaista. Joten lähtökohtaisesti kirjoitan niin että lukijoita on ainakin tuhat.




Kuka siis olen? Ehkä palaan aiheeseen vielä uudelleen, mutta voisin tiivistää itseni terveydenhoitajaksi, joka työskentelee tehovalvontayksikössä sairaanhoitajana. Öisin. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ja muiden hyvinvoinnista, sekä keinoista joilla sitä voidaan edistää. Yötyö ei varsinaisesti (mitenkään) kuulu tähän kategoriaan, mutta toistaiseksi se sopii elämäntilanteeseeni. Olen myös avovaimo, äitipuoli (en pidä tuosta sanasta, tulee aina Tuhkimo mieleen), ja kahden koiran emäntä. Innostun luonnonkosmetiikasta, joka toimii. Otan valokuvia rentoutuakseni (ja joskus myös lasillisen viiniä).




Joten liity seuraan ;)