Rodos: Ensivaikutelma

Nyt kun kauan odotettua kesälomaa ja häämatkaa on takana kolme päivää, ja skootterin mittariin on kertynyt kilometrejä pari sataa (!), niin ajattelin että taitaisi olla sopiva hetki ynnätä ensimmäisten päivien kuulumiset. Tulimme tänne siis keskiviikkona, ja heti ensimmäiseksi kävimme vuokraamassa skootterin liikkumista helpottamaan. Ensimmäisen päivän ajelu vei Lindokseen asti.

Lindos on kyllä juuri niin kaunis kuin väitetään, ja kapeiden kujien sekamelskassa on myös erittäin helppo eksyä :D Meidän harharetkemme kesti vajaan tunnin ja lukemattomia portaita. Ainakin lentokoneessa istuminen ja edellisen päivän automatka tuli hyvitettyä ;) Lindoksen kuuluisan akropoliksen lähemmän tarkastelun jätimme toiseen kertaan, sillä iltapäivän kuumuudessa ei riittänyt enää enempää energiaa kiipeilyyn.

Torstaina kiersimme saarta vastapäivään ja poikkesimme rantatieltä vuoristoon. Reitti oli, kuten arvata saattoi, kapea, mutkainen ja kaunis :) Ajoimme alas vuorelta kohti Kolymbiaa tarkoituksena mennä Rodoksen vanhaan kaupunkiin päivälliselle. Reitin varrelle osui matkaoppaan kehuma Seitsemän lähdettä (Epta Piges), joten pysähdyimme katsomaan mistä oli kyse.

Seitsemän lähdettä. Tässä on ehkä vähän liioittelun makua, sillä nämä lähteet ovat käytännössä yksi leveä puro, joka laskee lähellä olevaan järveen. Veden kulkua on ohjattu erilaisilla rakennelmilla, joiden historia ei selvinnyt paikan päällä. Mielenkiintoisinta kohteessa oli kallion läpi kulkeva tunneli, joka oli niin matala ja kapea (ja pitkä!), että ahtaanpaikankammoisten kannattaa valita toinen reitti. Tunnelin pohjalla virtasi viileä vesi, joka ylsi hieman nilkkojen yläpuolelle. Tunnelin toisessa päästä löytyi järvi, jonka vesi laski kauniisti alas kalliolta putouksena.

Tunnelin puolivälissä on tikkaat, jos haluaa kesken kaiken pois.

Paikka oli kyllä vehreydessään kaunis, todellakin erilainen kuin auringon paahtama saari muualta. Makeassa vedessä viihtivät niin joutsenet kuin pienet kalatkin. Lähteen ympärillä käyskenteli riikinkukkoja, jotka olivat selvästi tottuneet yhteispiknikeihin turistien kanssa :D

Eilen vietimme rantapäivää Falirakissa. Tuli taas fiilis, kuin olisi hypännyt suoraan postikortin sisään. Maisemat Anthony Quinnin lahdella ovat järjettömän kauniit ja vesi kristallinkirkasta.

Olen himoinnut tällaista värityskirjaa niiiin kauan :D Aivan täydellinen ajanviete auringossa makoiluun :)

Tänään ajattelimme hyödyntää hotellin omaa allasaluetta, ja siirtyä kauemmas vasta päivälliselle (lounaan voi aina suosiolla jättää väliin, kun aamupalan syö brunssiaikaan). Tosin tätä menoa minä en ehdi kauaa allastuolia kuluttamaan :D

Kommenttiboksiin saa edelleen jättää vinkkejä Rodoksen matkaajille :)

Kesälomafiilistelyä!

Vaikka armottomasti pimenevät illat pakottavat ajatuksia kohti syksyä, olen silti pitänyt itseni tiukasti kesämoodissa. Tämä siitä syystä, että minulla on vielä kesäloma pitämättä :D Mielikuva lomailusta syyskuussa on lähtökohtaisesti niskakarvoja nostattava, mutta ajatus syyskuisesta Rodoksesta tuo mieleen lämpimän meriveden (en ole vielä heittänyt edes talviturkkia) ja upeat auringonlaskut... Oikeastaan ei yhtäkkiä harmita ollenkaan jäädä lomalle silloin, kun kaikki muut ovat sen jo viettäneet.

Hotelliksi valikoitui Tjäreborgin Miramare Beach, joka on muutaman kilometrin päässä Rodoksen kaupungista. Tarpeeksi lähellä, että kaupunkiin on helppo lähteä illalliselle, muttei kuitenkaan aivan siinä ruuhkaisimmalla alueella. Arvostan yöuniani liikaa kuunnellakseni yökerhojen bassoja yö toisensa jälkeen. Vaihtoehtona oli pitkään Kolymbian kylässä sijaitseva upea uusi hotelli Casa Cook, joka kuitenkin hävisi Miramarelle juuri sijaintinsa vuoksi. Olimme viime vuoden keväällä Thassoksella pikkuruisessa Potoksen kylässä, joka oli aika lailla nähty jo parissa päivässä, joten toinen kerta hankalan matkan päässä lähes kaikesta ei houkutellut.

Sijainnin lisäksi toinen tärkeä hotellin valintaan vaikuttava tekijä oli ikäraja. Kaikella rakkaudella kasvavia ihmistaimia kohtaan, aikuisten lomat ovat erikseen. Tuolla samaisella Thassoksen lomalla majoituimme koko perheelle suunnatussa hotellissa ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Kuvittele istuvasi puolenyön aikaan baaritiskillä, kun kymmenpäinen lauma eskari-ikäisiä viilettää ohi kiljuen ja kinastellen. Todella rentouttavaa.
Lisäksi hotellit tuntuvat (vai kuvittelenko vain?) tekevän kompromisseja aamupalavalikoiman suhteen kohdatakseen lasten vähemmän terveelliset mieltymykset. Toki myös krapulasta kärsivät aikuiset liittyvät samaan jonoon... Itse arvostan tuoreita raaka-aineita, joita syötyään ei sulatteluprosessiin mene koko päivää.

Hotellin aamupala onkin yksi suurimmista jännityksen ja odotuksen aiheista, se kun on matkan ainoa ateria, joka on maksettu joka päivälle valmiiksi. Toisin sanoen sen olisi parempi olla hyvä :D Kuten Tallinna-postauksessa kävi ilmi, voi huono aamupala olla se ratkaiseva tekijä, joka määrittää tekeekö mieli palata samaan hotelliin uudelleen.

Mutta tosiaan! Viikon päästä tähän aikaan olen jo Rodoksella, eli enää ei tarvitse kauaa odotella <3 Kameran lisäksi pakkaan mukaan myös läppärin, joten jos vain nettiyhteys toimii niin kirjoittelen kuulumisia jo matkalta ;)

Joko sinulla on kesälomat vietetty?

Ja jos Rodos on sinulle tuttu paikka, niin kerro ihmeessä parhaat tärpit kommenttoboksiin!

* Kuvat: Tjäreborg

Brunssi Kuopiolaisittain

Teimme tänään ystäväni kanssa pikavisiitin Kuopioon agilitykilpailujen merkeissä, ja niiden päätyttyä puoliltapäivin alkoi vatsa vaatia huomiota. Päädyimme brunssille Hotelli Puijonsarven yhteydessä olevaan Frans & Sophieen, jonne meidät vastaanotettiin erittäin ystävällisesti hieman poikkeavasta pukeutumisesta (mukaanlukien rapaa ja hiekkaa vähän siellä sun täällä) huolimatta.

Paikka on erittäin viihtyisä, eikä "S-ketjun läsnäolo" näkynyt muualla kuin kassalla, mistä iso plussa. Suurimman huomion ansaitsee kuitenkin ruoka. Ilahduttavasti erityisruokavaliot oli huomioitu hyvin niin, että lähes kaikki annokset olivat sekä laktoosittomia, että gluteenittomia. Ja maku..! Frans & Sophien brunssi rankkautui kiistatta kärkeen kaikista elämäni aikana nauttimistani, olisin voinut jäädä sinne odottelemaan uutta nälkää :D Ainoaksi miinukseksi laskisin hinnan, joka on aika suolainen. Vihreällä kortilla ruuan hinta oli 25 euroa, ja ilman sitä siitä olisi saanut pulittaa vielä vitosen lisää.

Salaattipöytä oli erinomainen. Seisovan pöydän selviytymisstrategia numero 1: vatsa täyteen vihreitä ja proteiinia, sitten voi siirtyä niihin syntisempiin herkkuihin ;)

Leipää en jaksanut syödä paikan päällä, joten otin evääksi :D

Tämä piirakka oli mukava yllätys! Seisovissa pöydissä on niin harvoin mitään gluteenittomia leivonnaisia, ja täällä asia oli huomioitu vielä jälkiruokapöydässäkin :D

Porkkanakakkua ja vähän hedelmäsalaattia... Niin hyvää!

Loppuilta menikin sitten aikaisen herätyksen aiheuttamaa väsymystä paikkaillessa. Pitkästä aikaa oli niin lämmin, että saatiin ottaa päiväunet pergolassa <3

Tuolta Kisun alta paljastuu yksi kesän aikana lykkääntynyt projekti, joka pitäisi vielä hoitaa... Ehkä ensi viikolla :D

Tuleeko sinulle mieleen muita kivoja ravintoloita Kuopiossa? Etenkin sellaisia, joiden lähelle on helppo tulla autolla (likaisissa kisavermeissä :D).