Lavera vs. Sante - hammastahnojen kaksintaistelu

Olen käyttänyt Laveran minttuhammastahnaa jo monta tuubia, joten se aloitti testin ennakkosuosikkina. Haastajaksi valikoitui Santen tahna, maultaan minttuinen sekin.

Ensin vertaillaan tietenkin pakkausten ulkonäköä. Molemmat ovat hyvin neutraalin ja siistin näköisiä, ja on täysin makuasia pitääkö enemmän sinisestä vai vihreästä tuubista lavuaarin reunalla. Pakkaukset ovat samankokoiset, mutta Laveran hinta oli Prismassa euron kalliimpi. Se tekee muuten litrahinnassa jo aika ison eron.

Olennaisinta on kuitenkin (kuinkas muuten) se, mistä tahnat on tehty.

Laveran hammastahnan sisällysluettelo noudattelee tavallisennäköistä kaavaa, eli veteen on sekoitettu sorbitolia (tästä heti miinus, miksei ksylitolia?), piihappoa, merisuolaa, kahta erittäin mietoa pinta-aktiivista eli pesevää ainetta, sakeuttajaa (ksantaanikumi), titaanioksidia (valkoinen väri tulee tästä), fluoria, punahattu-uutetta, mirhauutetta, arnikkiuutetta ja piparminttua, myrttiä ja glyseriiniä. Lisäksi eteerisistä öljyistä peräisin olevia aromeja.

Santen hammastahnassa on yllätys heti alkuun: ensimmäinen ainesosa on glyseriini. Mielenkiintoista! Tämän jälkeen tulee vesi, piihappo, merisuola, xylitoli (no niin!), aromi, samat pinta-aktiiviaineet kuin Laverassakin, ksantaanikumi, salviauute, piparminttu-uute, algin eli merileväjohdannainen geelinmuodostajana, fluori, alkoholi, limoneeni (aromi, peräisin eteerisistä öljyistä).

Molemmissa hammastahnoissa on siis merisuolaa ja erilaisia kasviuutteita hillitsemässä tulehduksia. sekä fluoria. Laverassa merisuola maistuu mielestäni selvemmin kuin Santen tahnassa. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Vaahtoavuudessa ei käytettäessä ole eroa, ja outoa se olisikin, ottaen huomioon samat pinta-aktiiviset aineet.

Lavera on hyvä perustahna, mutta tällä kertaa se jäi kakkoseksi :) Sante taklaa sen oikeastaan kaikilla osa-alueilla, jos nyt tuubien ulkonäkö jätetään huomiotta - siinä ne olivat tasavahvoja. Mutta voi hyvänen aika, tiedättekö miltä suu tuntuu hammaspesun jälkeen kun se on pesty tuommoisella glyseriinipommilla? :D Täydellinen tuote kuivasta suusta kärsiville :) Lisäksi se sisältää ksylitolia, mikä puuttui Laveran tahnasta kokonaan.

Uusi suosikki on siis löytynyt!

Hammaslääkäreiden suosittelema?

Kun minulta kysytään, missä tuotteissa olisi tärkeää vältellä synteettisiä aineita, vastaan yleensä, että kaikissa mahdollisissa niissä mitä syöt tai ovat kosketuksissa limakalvojen kanssa. Eli huulipunat ja hammastahnat. Hammastahnojen sisältämistä turhista kemikaaleista on keskusteltu valtamediassakin jo pitkään, mutta silti ne Pepsodentit vain keikkuvat pitkissä riveissä markettien hyllyillä. Kai niitä sitten edelleen ostetaan.

Mikä niissä sitten on vikana? Ja miksi ihmiset ostavat niitä siitä huolimatta? Jälkimmäiseen ei varmasti ole yksiselitteistä vastausta, mutta tuohon ensimmäiseen kysymykseen saa vastauksen kääntämällä tuubin toisinpäin ja kohdistamalla katseen ainesosaluetteloon. Synteettisten hammastahnojen pahis numero yksi on kiistattomasti triklosaani. Triklosaani on antimikrobinen aine, jonka käyttö on EU:n alueella kielletty elintarvikkeissa vuonna 2010. Onneksi kukaan ei niele hammastahnaa. Triklosaani ei ole haitallinen vain bakteerien näkökulmasta, vaan myös sille altistuvalle yksilölle ja tämän ympäristölle. Triklosaani on luokiteltu hormonihäiritsijäksi, joka käyttäytyy elimistössä estrogeenin tavoin. Myös kalojen elimistössä kertyessään vesistöihin. Lisäksi sen antimikrobinen ominaisuus aiheuttaa ongelmia, kukapa ei nykypäivänä olisi kuullut termiä antibioottiresistenssi?

Triklosaanin lisäksi synteettisissä hammastahnoissa käytetään vaahtoavana ainesosana sulfaatteja, yleensä natriumlauryylisulfaattia, joka on yksinkertaisesti niin voimakas että kuivattaa samalla suun limakalvot. Tästä ovat merkkinä esimerkiksi suun kipeät  haavaumat eli aftat.

Kuva: Wikimedia Commons

Tässäkään kohtaa ei vältytä mainitsemasta muotipahiksia eli parabeeneja, jotka toimivat hormonihäiritsijöinä sen lisäksi, että huolehtivat tuotteen säilyvyydestä. Niitäkin siis hammastahnoissa on, ja on kai itsestäänselvää, että jos niitä ei halua iholleen niin vielä vähemmän suuhunsa.

Fluorista ja sen haitoista väitellään paljon, ja kummallista tässä väittelyssä on, että tavallaan molemmat osapuolet ovat oikeassa. Fluori on nieltynä myrkyllistä. Kuitenkin se on tutkimuksissa osoitettu hyödylliseksi hampaiden terveydelle. Eli on tärkeää pitää sen vaikutus paikallisena ja huuhdella suu huolellisesti hampaidenpesun jälkeen. Ajattelen sen tällä tavalla kompromissina, olen kuullut hammashoitajalta myös ohjeen olla huuhtelematta suuta pesun jälkeen, jotta fluori jäisi vaikuttamaan pitemmäksi aikaa. Jokainen tehköön tässä kohtaa omat ratkaisunsa.

Kuva: Wikipedia

Onneksi synteettisille vaahtoatuleenenästäkin- hammastahnoille on vaihtoehtoja. On vähän tylsää, että ketään ei tietenkään yllätä, että tarkoitan luonnonkosmetiikkaa. Koska oikeasti toivoisin, että myös Pepsodent olisi fiksumpi tuote, jo ihan sen takia että ihmiset käyttävät sitä niin paljon.

Jatkan tällä teemalla vielä tällä viikolla, luvassa on kahden hippihammastahnan vertailu ;)