lauantai 30. tammikuuta 2016

Wilfa (not so) raw fuel blender

Kauniisti pyysin ja sain joululahjaksi uuden blenderin, koska vanhan Philipsini työnjälki ei miellyttänyt enää silmääni. Toisin sanoen olin kyllästynyt pureskelemaan pirtelöitäni. En millään voinut sivuuttaa Wilfan uutuutta Raw Fuelia, jota hehkutettiin pitkin syksyä milloin missäkin. Kohtuuhintainen ja tehokas samassa paketissa... Voisiko se olla mahdollista?
Pakkauksen kuvitus on vähintään mielenkiintoinen.

Tehoja Wilfan blenderissä kyllä on. Se kuulostaa käynnissä ollessaan veneen perämoottorilta, joten samalla voi laittaa silmät kiinni ja kuvitella olevansa veneilemässä. Kevyestä työstä (tarpeeksi nestettä) se suoriutuukin mainiosti, eli aivan surkeasta tapauksesta ei ole kysymys.
Kaikki on hyvin, kun matkassa ei ole liikaa sattumia

Mutta minä pidän tuorepuuroista, ja varsinkin viime aikoina niitä on tullut pyöräyteltyä lähes joka päivä. Ensimmäinen raakalainen selviytyi käytössäni pari viikkoa, kunnes ei enää käynnistynyt. Vein sen takaisin Giganttiin, ja odottelin muutaman päivän uutta tilalle. Wilfalta olivat epäilleet, että olisin käyttänyt laitetta yli kymmenen minuuttia yhteen menoon. Enpä ollut. Toiveikkaana otin kuitenkin uuden raakalaiseni käyttöön, ja aluksi näyttikin hyvältä. Puuro tuli valmiiksi neljässä minuutissa (kellotin) ja tapani mukaan täytin kannun uudelleen kuumalla vedellä ja pesuaineella puhdistusta varten. Ja se oli sitten siinä. Ei pihaustakaan. Tuli sitten kerralla selväksi, ettei minua ja Wilfaa ole tarkoitettu samaan keittiöön :D

Plussat:
  • Kevyt, PBA-vapaa muovikannu
  • 2,5 heppaa tehoja
  • Tekee hyvää jälkeä helpoilla aineksilla, eli pirtelöntekijälle oivallinen peli
Miinukset:
  • Ei kestä pitkää blendausta (vaikka pakkauksessa lukee, että voi käyttää 10 minuuttia täydellä teholla)
  • Käytön aikana keittiöön leviää palaneen muovin haju
  • Kuumuu nopeasti
  • Täydellä teholla pyöriessään meinaa karata pöydältä, eli ei voi jättää yksin keittiöön
  • Nostaa mahdollisesti verenpainetta lyhytpinnaisilla käyttäjillä

Osaatko arvata mikä tulee Wilfan tilalle? ;)

tiistai 26. tammikuuta 2016

Paras aika elämässä - mietteitä aikuistumisesta

Täytin eilen kolmekymmentä vuotta. Juhlin syntymäpäivääni (tai viimeistä viikonloppuani 29-vuotiaana) jo hieman etuajassa, koska jostain kosmisesta syystä tärkeät päivämäärät eivät aina osu viikonlopuille. Olin odottanut eilistä hieman kauhunsekaisin tuntein, koska kyseiseen ikään liittyy kaikenlaisia odotuksia, osa yhteiskunnan ja kulttuurimme suunnalta, ja osa vain omasta päästä. Olennaisin kaikista on tietenkin se, että nyt pitäisi olla aikuinen.


Mitä aikuisuus sitten tarkoittaa? Eri ikäisten ihmisten näkökulmasta varmasti hyvinkin monia asioita. Teini-ikäisen mielestä aikuisuus koittaa kun ajokortti lätkäistään kouraan tai yökerhon ovimiehelle voi ylpeänä esitellä omaa henkilöllisyystodistustaan. Tekaistut tai lainatut henkkarit eivät kuulu aikuisuuteen.

On kuitenkin fakta, että aivomme kehittyvät 25-vuotiaiksi asti, joten tieteen valossa tarkasteltuna aikuistumisen rajapyykki menee jossain niillä main. Kuitenkaan mitään maagista "Download complete"-kilahdusta ei korviemme välistä kuulu silloinkaan, osa aikuisuuden kynnyksellä keikkuvista jatkaa vielä huolentonta nuoruuttaan (toiset niin kauan, että siirtyvät suoraan keski-ikään).


Voiko aikuisuuden sitten määritellä niin, että huolettomuus loppuu? Pitää alkaa olla huolissaan asioista? Ehkä ei, koska se tarkoittaisi mielenterveysongelmien huomattavaa kasvua, joka taas on ollut yhteiskuntamme kompastuskiviä viimeistään siitä asti, kun unohdettiin mitä ennaltaehkäisevä terveydenhuolto tarkoittaa. Ennemmin aikuinen ihminen erottaa huolestuttavista asioista ne olennaiset, eikä yritä kantaa harteillaan kaikkea löytämäänsä maailmantuskaa.


Mitä aikuisuus sitten tarkoittaa minulle itselleni? Olen pohtinut sitä viime aikoina. Tietyn iän saavuttamisen lisäksi hyväksyn sen, maailma ei ole enää avoinna samalla lailla kun se oli vielä kymmenen vuotta sitten. Varsinkin meillä naisilla on tietyissä osissa vartaloa parasta ennen- päivämäärä, joka huomattavasti rajoittaa "mikä minusta tulee isona"-venkoilua. Asian voi käsittää kovin negatiivisesti, mutta sitä ei ole pakko nähdä niin. Sillä kun käsittää, että elämä on nyt, ja oikeastaan on jo aika iso, voi rauhoittua ja alkaa elää jatkuvat sitku-ajattelun sijasta. Ja jos oikeasti kokee tehneensä paskoja valintoja koko elämänsä ajan, on riittävän rohkea tekemään täyskäännöksen, oli ikää sitten kolmekymmentä tai viisikymmentä. Aikuisuus on vähemmän numeroita ja kalenterivuosia, ja enemmän vastuuta itsestään ja muista. Ymmärrystä siitä, että on tärkeä osa ympäröivää maailmaa, ei sen napa.

Tai sitten voi vain katsoa peiliin, se kertoo kyllä totuuden.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Unique Haircaren pinkki kolmikko

Jos joku tuoteryhmä (kynsilakkojen lisäksi) on vaikea tehdä luonnollisemmin ja silti hyvin, niin se on kyllä hiustenmuotoilutuotteet. Ostin UH:n hiuslakan jo joskus viime keväänä ja olen käyttänyt sitä satunnaisesti (olen vähän laiska muotoilutuotteiden käyttäjä). Olin jo aikeissa tehdä siitä oman postauksensa, mutta kun satuin Tallinnan reissullani löytämään sarjan muitakin tuotteita edullisesti, ajattelin lyödä kolme kärpästä yhdellä iskulla :)

Unique Haircare on tanskalainen luonnonkosmetiikkasarja, jonkä näkyvimmin mainostettu raaka-aine on juustoteollisuudesta ylijäävä luomuhera. Merkin kotisivuilla kerrotaan heran tuovan tuotteisiin vitamiineja, mineraaleja, proteiineja (yllätys!) ja lipidejä, jotka sitten tekevät ihmeitä sekä hiuksille, että iholle. Valmistuksen käytettävä energia tulee tuulimyllyistä, ja kaikissa tuotannon vaiheissa on kiinnitetty ympäristöseikkoihin huomiota. Tuotteilla on Ecosert-sertifikaatti ja niillä on Suomessa kohtalaisen laaja myyntiverkosto. En tiedä kuuluvatko ne Life-myymälöiden perusvalikoimaan, mutta ainakin Joensuun Life myy merkkiä. Verkkokaupoista ainakin Biodelly on jälleenmyyjä. Sarjan valikoimaan kuuluu hiustuotteiden lisäksi myös suihkusaippuoita ja vartalovoiteita, mutta näitä ei tietääkseni myydä Suomessa.


Kuinka tuotteet sitten toimivat?


Unique Tuoksuton hiuslakka 18 euroa

Hiuslakka on mielestäni kolmikon heikoin tuote, ainakin jos tuotetta haluaa oikeana hiuslakkana ajatella. Pitoa aineessa on todella, siis todella vähän. Edes itsepäiset vauvahiukset eivät pysy koko päivää ruodussa. Ja tuoksu... Kuvittele, että laitat nenäsi Fast-pussin sisään. Jep. Heraa tässä on, sitä ei tarvitse inci-listasta tavata. Kiharoiden kiinnitykseen tämä ei myöskään sovi, sillä pullosta tuleva suihkaus on niin terävä ja märkä, että se tahtoo latistaa kiharan. Onko tämä nyt sitten aivan täysi floppi? Hiuslakkana kyllä, mutta sen sijaan suolasuihkeen tapaisena karhentajana tätä voi käyttää vaikka letityksen apuna, jos tuoksu ei ällötä liikaa.


Unique Strong Styling Mousse 17,50 euroa

Muotovaahtoja on kahta vahvuutta, ja ostin niistä vahvemman hiuslakan tehot mielessäni. Tuotteen luvataan antavan hiuksille "volyymia, pitkäkestoista rakennetta ja kiiltoa". Erikseen myös mainitaan, että sen ei pitäisi tahmata hiuksia.
Olen käyttänyt vaahtoa pyyhekuiviin hiuksiin ja töhötellyt sitten hiustenkuivaajalla kuivaksi. Lupaus volyymistä pitää kutinsa, siitä pisteet. Mutta: Vaahto tuntuu vähän samalta kuin levittäisi hiuksiin sulatettua sokeria. Tahmaiset kädet on pakko pestä heti vaahdon levittämisen jälkeen. Tahmaisuus tuo tullessaan myös mattaisen efektin, eli se luvattu kiilto jää saamatta. Tässä ei onneksi ole samanlaista proteiinijauheen tuoksua kuin hiuslakassa. Hiusten kuivaaminen ei ole mikään nautinto, sillä tahmaisuus tarkoittaa tietenkin myös takkuamista, ja tuntuukin siltä kuin yrittäisi vetää harjaa läpi tupeeratusta tukasta. Kuiviin hiuksiin jää kevyt karheuden tuntu. Käytän tämän kyllä loppuun (eli siirrän vaivihkaa mieheni hyllylle), mutta lisää en todellakaan osta.


Unique Hiuksiin jätettävä hoitoaine 14 euroa

Kolmas tuote, hiuksiin jätettävä hoitoaine on tuotteista paras, muttei sekään aivan sitä mitä odotin. Haen tällaiselta hiuksiin suihkutettavalta hoitoaineelta ensisijaisesti selvitystehoa ja silottavuutta. Tämä tuote kyllä kastelee hiukset, mutta silottavuus on suunnilleen samaa luokkaa veden kanssa.
Lopputulos on kyllä takuton, mutta kaukana sileästä.

Mitä iloa tästä sitten on? Yllättäen olen kokenut, että hoitosuihke toimii kevyen pidon antavana kampausnesteenä. Olen suihkuttanut sitä latvoihin ennen kuivausta, ja esimerkiksi nutturalla tehdyt kiharat tuntuvat pysyvän pidempään. Suihke on myös tuoksultaan kolmikon paras; sellainen kevyen raikas, heraa en havaitse ollenkaan vaikka se heti ainesosalistan toisena onkin.

Hyvä hiuksiin jätettävä hoitosuihke on kuitenkin edelleen löytymättä, joten vinkkejä otetaan vastaan :) Pitkä, vaalennettu hius kaipaa vähän erityishuomiota, varsinkin kun talvi saapui viimein tänne itäänkin.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Vihreää pastaa :)

Tämä pasta kuuluu suosikkiresepteihini. En ollut tehnyt sitä pitkään aikaan, koska siirryttyäni gluteenittomalle ruokavaliolle jouduin luopumaan reseptiin alunperin kuuluneesta Barillan pinaattipastasta - tavallisen väriseen tehtynä ei näytä yhtä hyvältä :D

Innostuinkin kovasti, kun törmäsin vieläpä lähikaupassamme vihreistä soijapavuista tehtyyn spagettiin! Voisiko tässä olla korvaaja höttöhiilaribarillalle? Tämä spagetti on paitsi väriltään vihreä, myös täynnä proteiinia ja kuituja :) Täydellistä - jos vain maku on hyvä. Papupastan hinta pyöri jossain neljän euron tuntumassa, eli perusmakaroniin verrattuna todella korkealla - mutta samassa suhteessa nousee myös ravintosisällön taso.




Tämä resepti on nopeutensa vuoksi erinomaista arkiruokaa, mutta hintansa vuoksi toimii viikonloppunakin ;)

Pinaatti-fetapasta

Babypinaattia reilusti, 1-2 rasiaa
Vihreää pestoa (noin puoli purkkia)
Fetajuustoa (on oikeasti myös ruokia, joihin en laita sitä)
Pinjansiemeniä
Vihreää spagettia
Suolaa
Pippuria


Laita kattilaan vettä ja levy päälle. Odotellessa huuhtele pinaatit ja laita pinjansiemenet paistinpannulle paahtumaan. Laita spagetti kattilaan. Paloittele fetajuusto. Kun spagetti on lähes kypsää, laita sekaan pinaatti. Nopea kiehautus riittää pinaatille, valuta vesi pois. Sekoira joukkoon pesto, fetajuusto ja pinjansiemenet. Mausta suolalla ja pippurilla, maista välillä ettei mene liikaa, sekä pestossa, että fetajuustossa on suolaa jo valmiiksi.



Pasta on siellä jossain alla :D
Kuinkas tämä papupasta sitten selviytyi? Erittäin hyvin, se sai hyväksynnän jopa perheen ei-ruokavammaiselta :D Loistavaa kasvisruokaa, kun ei tarvitse erikseen miettiä mistä ne proteiinit ottaa :)
On hyvää, lupaan!

Mikä on sinun kasvisruokasuosikkisi?



perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, uusi alku - viikoksi?

Vuoden vaihtuminen saa ihmisissä aikaan ryhtiliikkeen. Koska loppu vaihtuu sekunnissa aluksi, on tammikuulle näppärää ajoittaa vaikkapa tupakoinnin lopettaminen tai karkkilakko. Klassinen tammikuun merkki on myös joulunpyhien viimeistelemä viininjuontimorkkis, mitä sitten tipattomalla tammikuulla hoivataan.

Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, jos haluaa fiksata elämäntapojaan paremmiksi. Motivaatioksi kuitenkin harvemmin riittää tietty kalenteripäivä, ainakaan jos haluaa saada pysyviä muutoksia aikaan.

Tipattomassa tammikuussa tai parin viikon karkkilakossa piilee ansa, joka on hyvä ottaa huomioon. Meillä ihmisillä on tapana suurennella saavutuksiamme mielessämme. Kuvitellaan, että kuukauden vihermehu-sitruunavesikuurin jälkeen maksa kiiltää kuin vastavahattu audi, ja helmikuussa olikin ne Kalle-Matin synttärit. Onnistuneen projektin jälkeen kun on hyvä palkita itsensä, onhan tässä nyt näytetty että kyllä sitä selkärankaa löytyy tarvittaessa vaikka naapurillekin jaettavaksi. Kuukauden nenänvalkaisu ei paljoa maksaa lohduta, jos loput yksitoista kuukautta tissutellaan parit oluet työpäivän jälkeen ja viikonloppujallut päälle.

Kaikenlainen ehdottomuus tekee terveellisempään elämään pyrkimisestä kovin negatiivista. Sokeriton elämä kuulostaa erittäin hyvältä, mutta jos sen vuoksi pitää juhlissakin syödä omia kynsiään, koska eväsrasiat jäivät tiskipöydälle. alkaa terveellisyys kuulostaa äkkiä pakonomaiselta ja stressaavalta. Ja jos et sitä jo tiennyt, niin stressi tappaa.

Miksi se on niin vaikeaa? Ajatus terveellisestä elämästä lienee suurella osalla ihmisistä ideaalitila ja tavoite, mutta silti hyvin moni tyytyy katsomaan Jutan superdieettejä vaaka-asennossa suussaan ne perinteiset sohvaeväät. Onneksi rantakuntoon ehtii vielä kun aloittaa kolmen kuukauden kuluttua.

En tehnyt uudenvuodenlupauksia tälle vuodelle. Tiedän kyllä, missä minulla olisi parantamisen varaa, mutta en todellakaan kuvittele vuodenvaihteen toimivan automaattisena ohjelmistopäivityksenä, jonka jälkeen alkaisin maagisesti muuttua ihanneminäkseni. Omat heikkoudet täytyy ensin hyväksyä, jolloin niitä voi alkaa kehittää olemalla samanaikaisesti itselleen armollinen.

Entä sinä? Teitkö lupauksia uudelle vuodelle, vai kelpuutatko viimevuotisen version itsestäsi?