Illallinen Fransmannissa

Lauantaina kävimme pitkästä aikaa ystäväni kanssa syömässä oikein pitkän kaavan mukaan. Koska tarkoituksena oli jatkaa iltaa Chisun keikalle äskettäin remontoituun Kimmeliin, valikoitui ravintolaksi sijainniltaan fiksuin eli Fransmanni (ulkopaikkakuntalaiselle tiedoksi, että kätevä sijainti tarkoittaa tässä tapauksessa samaa rakennusta ja kahta eri kerrosta). Edellisestä Fransmannin visiitistä olikin vierähtänyt jo muutama vuosi aikaa, joten suhtauduin käyntiin uteliain mielin. Myönnän, että suhtaudun ketjuravintoloihin vähän nuivasti, mutta siihen on kyllä perustellut syynsä, jotka eivät ole niinkään periaatteellisia, vaan ikävä kyllä kokemusperäisiä.

Tästä huolimatta ajattelin, että annetaan nyt yhden S-ketjun ravintolaklassikoista näyttää mistä siinä on kyse vuonna 2016. Tilasimme alkuruuaksi maistelulautasen, ja pääruuaksi luomukaritsaa. Alkupaloista en ottanut kuvia, koska en tuossa vaiheessa ajatellut illallisen päätyvän blogiin :D Niissä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa. Yksi maistiainen kuudesta oli oikeasti niin hyvä, että sitä olisi toivonut olevan lautasella enemmänkin.

Pääruokien kohdalla tilanne sitten muuttui. Koska olimme tilanneet samat annokset, oli niitä varsin helppo vertailla keskenään. Pitkään hauduteltu karitsa tuotiin pöytään söpöissä pikku kulhoissa, joissa oli kannetkin päällä. Kansien alta paljastui kuitenkin ensimmäinen yllätys. Siinä, missä minun annokseni näytti siltä mitä sen oli jokseenkin osannut kuvitellakin, niin ystäväni "lihapata" näytti sipulikeitolta, johon oli heitetty koristeeksi muutama pala lihaa. Heräsi tietenkin kysymys, kumman annos oli se, mitä listalla tarkoitettiin?

Tämän tarjoilija ratkaisi helposti ja ystäväni annos kävi uudelleen keittiössä. Kauha kävi sillä kertaa syvemmällä padassa, ja annoksen ulkomuoto alkoi muistuttaa omaani. Ruokailun aikana kysyin sitten varovasti ystävältäni, että huomaako hän vielä jotain eroa. Tosiaan, siinä missä minun annoksessani liha kellui mehevässä ja tummassa kastikkeessa, ystäväni annoksen kohdalla pystyi hyvällä tahdolla puhumaan liemestä, joka oli paitsi vaaleampaa niin koostumukseltaan todella luirua.

Keittoa...

...vai kastiketta?

Taustoitan tässä kohtaa tilannetta, että olimme varmasti tarjoilijan sen illan siisteimmät asiakkaat jo pelkän alkuasetelman vuoksi; molempien ruokien piti olla gluteenittomia, mutta ystäväni ei siedä voita lukuunottamatta myöskään maitotuotteita. Tarjoilijan hakiessa lautasia pois, en malttanut olla kysymättä kumpi koostumus oli jälleen "se oikea". Liemi vai kastike? Kysymys lähti keittiöön, koska tarjoilija ei sitä tiennyt. Vastaus oli paksumpi koostumus, joka selittyi voilla. Se oli kuulemma jätetty ystäväni annoksesta pois (vaikka hän oli erikseen maininnut, että sitä voi käyttää) ja tämä teki eron koostumuksessa.

Tässä kohtaa meitä alkoi jo naurattaa. Olisihan se hienoa, jos liemestä saisi tuhtia, mehevää kastiketta pelkästään lisäämällä siihen voita... Älä huoli, päästin tarjoilijan pinteestä. Ihan jo siksi, että olin niin hyvällä tuulella ;) Jälkiruoka oli kokemuksena samanlainen kuin alkuruokakin. Turvallinen, ihan hyvä. Mutta riittääkö se nykypäivänä?

Ehkä vähän pienempi lautanen ja pari mustikkaa lisää?

En kirjoita tätä postausta haukkuakseni sen enempää Fransmannia kuin muitakaan ketjuravintoloita. Keskustelimme tästä ystäväni kanssa. Hän ei olisi todennäköisesti antanut palautetta edes siitä ensimmäisestä lihattomasta lihapadastaan. Näinhän toimii kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä. Ikävä kyllä tällaisella menettelyllä on riskinä kaksi asiaa: ensinnäkin ravintolaruokaan pettynyt asiakas ei enää suurella todennäköisyydellä palaa. Toiseksi ravintola saattaa laskea rimaa omien annostensa suhteen. En nyt sano, että Fransmannille on käynyt näin, mutta fakta on, että ystävälleni tuotu annos ei olisi saanut koskaan päästä pois keittiöstä sellaisena kuin se oli.

Toinen asia, joka meiltä suomalaisilta tuppaa unohtumaan, on positiivisen palautteen antaminen. Itse yritän muistaa antaa sitä aina kun siihen on aihetta, mutta parantamisen varaa on varmasti kenellä tahansa. Kun kehumisesta tulee tapa, ei tunnu niin kamalalta antaa välillä myös rakentavaa palautetta.

Kerrohan, kuinka sinä yleensä toimit jos ravintola-annoksesi ei vastaa odotuksiasi? :) 

Brunssi Kuopiolaisittain

Teimme tänään ystäväni kanssa pikavisiitin Kuopioon agilitykilpailujen merkeissä, ja niiden päätyttyä puoliltapäivin alkoi vatsa vaatia huomiota. Päädyimme brunssille Hotelli Puijonsarven yhteydessä olevaan Frans & Sophieen, jonne meidät vastaanotettiin erittäin ystävällisesti hieman poikkeavasta pukeutumisesta (mukaanlukien rapaa ja hiekkaa vähän siellä sun täällä) huolimatta.

Paikka on erittäin viihtyisä, eikä "S-ketjun läsnäolo" näkynyt muualla kuin kassalla, mistä iso plussa. Suurimman huomion ansaitsee kuitenkin ruoka. Ilahduttavasti erityisruokavaliot oli huomioitu hyvin niin, että lähes kaikki annokset olivat sekä laktoosittomia, että gluteenittomia. Ja maku..! Frans & Sophien brunssi rankkautui kiistatta kärkeen kaikista elämäni aikana nauttimistani, olisin voinut jäädä sinne odottelemaan uutta nälkää :D Ainoaksi miinukseksi laskisin hinnan, joka on aika suolainen. Vihreällä kortilla ruuan hinta oli 25 euroa, ja ilman sitä siitä olisi saanut pulittaa vielä vitosen lisää.

Salaattipöytä oli erinomainen. Seisovan pöydän selviytymisstrategia numero 1: vatsa täyteen vihreitä ja proteiinia, sitten voi siirtyä niihin syntisempiin herkkuihin ;)

Leipää en jaksanut syödä paikan päällä, joten otin evääksi :D

Tämä piirakka oli mukava yllätys! Seisovissa pöydissä on niin harvoin mitään gluteenittomia leivonnaisia, ja täällä asia oli huomioitu vielä jälkiruokapöydässäkin :D

Porkkanakakkua ja vähän hedelmäsalaattia... Niin hyvää!

Loppuilta menikin sitten aikaisen herätyksen aiheuttamaa väsymystä paikkaillessa. Pitkästä aikaa oli niin lämmin, että saatiin ottaa päiväunet pergolassa <3

Tuolta Kisun alta paljastuu yksi kesän aikana lykkääntynyt projekti, joka pitäisi vielä hoitaa... Ehkä ensi viikolla :D

Tuleeko sinulle mieleen muita kivoja ravintoloita Kuopiossa? Etenkin sellaisia, joiden lähelle on helppo tulla autolla (likaisissa kisavermeissä :D).

Kontiolahti sai kaivatun ravintolansa

Kontiolahdella on muutaman vuoden ollut ravintolan mentävä aukko. Tilanne korjautui eilen ystäväni uuden ravintolan Overtimen avattua ovensa. Kyseessä on pubin ja ravintolan yhdistelmä, hieman samaan tyyliin kuin vaikka Joensuussa sijaitseva Bar Play. Paitsi, että ruoka on parempaa.

Sain kuukausi sitten kunnian olla koemaistamassa ravintolan ruokalistalle päätyviä annoksia, ja vakuutuin jo silloin, että paikasta tulee hyvä. Keittiön erikoisuutena on matalassa lämpötilassa tapahtuva lihan kypsennystapa, jonka avulla lihasta tulee erittäin mureaa ilman kuumemmissa olosuhteissa tapahtuvia palamisreaktioita. Lisäksi ruokalistalla on salaatteja, pasta-annoksia sekä hampurilaisia.

Edullisen ruuan lisäksi ravintolan vetovoimaisuutta lisää huolella suunniteltu juomavalikoima, joka ainakin tällä hetkellä hivelee laatuoluiden ystävien silmiä.

Isäntä.

Ravintolan avajaisviikonloppuna asiakkaita hemmotellaan syyskauden avajaisilla. Hyvän ruuan ja iloisen tunnelman lisäksi tarjolla on loistavaa musiikkia, sillä pääesiintyjänä on Diandra. Pääsylippu tapahtumaan on todella edullinen, vain kymmenen euroa. Jos siis lauantai-iltasi on vielä vailla lopullista suunnitelmaa, niin kannattaa suunnata Kontiolahdelle ;)

Ikävä valoa.

Auringon laskiessa sopivasti ensimmäisen kerran silmiä aukoessa alkaa kummasti kaivata lähemmäs tuota suurta tähteä. Vaikka pidänkin syksystä kynttilöineen ja takanlämmityksineen, tuli tarve kaivaa syyskyisen Kosin matkamme kuvat esiin ja haaveillä hieman seuraavasta reissusta. Matkakuumehan on tunnetusti krooninen vaiva :D

Matkamme ajoittui elo-syyskuun vaihteeseen, eli Kreikassa oli silloin vielä täysi kesä. Kos oli kolmas kertamme Kreikan saarilla, ja olin aluksi hieman skeptinen. Kos oli mielessäni pinnallisen bilepaikan ja jotenkin levottoman lomakohteen maineessa. Eihän bilettämisessä mitään vikaa ole, mutta öisin on mukava saada nukuttua ilman pommisuojantasoista äänieristystä.

Matkanjärjestäjämme oli tuttu ja turvallinen Apollomatkat. Lentoyhtiö sen sijaan oli ensimmäistä kertaa kreikkalainen, ja vaikka jotain fiksua lama-ajan-kone vitsiä väännettiinkin, päällimmäisenä mieleen jäi lennolla tarjolla olleet herkulliset oliivit. Aivan kuin olisimme hypänneet suoraan Kreikkaan astuttuamme lennolle :) Ehkä Finnair voisi tarjoilla kaukomatkaajille mustikoita? ;)

Hotellimme oli paikallisen luokituksen mukaan viiden tähden arvoinen, kooltaan suomalaisellakin mittapuulla hyvin suuri Kipriotis Panorama. Lomakohteita valitessa pidän aina yhtenä kriteerinä vähintään neljän tähden majoitusta - paikallisella luokituksella. Ne kun voivat poiketa huomattavasti suomalaisesta. Niin oli tälläkin kertaa. Vaikka Panoraman puitteet olivat ulkoisesti oikein edustavat vastaanoton marmorilattioineen, näkyi pienemmissä yksityiskohdissa monenlainen viimeistelemättömyys, joka ei tulisi suomalaisessa viiden tähden hotellissa kuuloonkaan. Toisin sanoen, jos haluat "oikeasti" vähintään kolme tähteä, valitse neljän tai mielellään viiden tähden hotelli.

Kipriotis Panoraman etupiha.

Allasaluetta (ja -baari)

Aurinkotuolit olivat jo parhaat päivänsä nähneet, osa oli ihan rehellisesti rikki.

Hotellin aamupala oli runsas, ja varsinkin ilman ruokavaliorajoitteita oleva asiakas sai kyllä triglyseridiarvonsa pilviin heti aamusta. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi hotellien aamiaisella täytyy olla kymmentä sorttia leivoksia? Onneksi terveellinenkin aamupala oli helppo koostaa, sillä tarjolla oli salaattiainekset ja kokki valmisti munakkaita asiakkaan toivomista raaka-aineista. Eikä tietenkään pidä unohtaa runsasta hedelmätarjontaa ja kreikkalaista jugurttia, jota oli tarjolla jokaisena aamuna kuten olettaa sopi.

Rannalla ja altaalla löhöilyn lisäksi suosituimmaksi loma-aktiviteetiksemme muodostui skootteriajelu eri puolille saarta. Suosittelen sitä lämpimästi, jos matkaseurana on mopokortin omaava henkilö -Kreikassa se nimittäin vaaditaan. He kyllä tietävät, että Suomessa ennen vuotta -85 syntyneet saavat ajaa ilman korttia, mutta naureskellen kertovat ettei se käy siellä päinsä. Skootterin saa vuokralle aika edullisesti, Kosilla päivävuokra oli noin 15 euroa. Ajokulttuuri on Kreikassa hieman toisenlainen kuin Suomessa, joten ajeluun kannattaa suhtautua avoimin mielin :D Omatoiminen kiertely kannattaa, jos haluaa nähdä "mainoskuvien ulkopuolelle" ja kurkistaa paikallisten arkeen muutenkin kuin tilaamalla oluen lähitavernasta.

Ajelimme saaren pohjoisrantaa pitkin, ja poikkesimme hieman päätieltä ;) Se vaati hieman seikkailumieltä, koska karttaan ei ollut merkitty aivan kaikkea, mitä tuli vastaan.

Tienviitta?

Löytyihän se lopulta: Paradise Beach

Toiseksi viimeisenä päivänä kävimme suositulla kolmen saaren risteilyllä, ja pidimme siitä kovasti. Kosin pääkaupungin (joka on myös nimeltään Kos) satama on täynnä risteilyaluksia ja matkoja myyviä sisäänheittäjiä. He eivät kuitenkaan mitenkään häiritsevän aggressiivisesti yrittäneet kaupata matkojaan, vaan kertoivat ystävällisesti mitä risteilyn hintaan kuuluu. Valitsimme oman laivamme vasta aamulla kävellessämme satamaan ihan sen perusteella, missä näytti olevan vähiten matkustajia. Ruuhkaisimmalla laivalla matkustajat näyttivät olevan kuin ne kuuluisat sillit suolapurkissa. Ei paljoa houkutellut :D Omalla laivallamme saimme hyvät makuupaikat kannelta, ja muihin matkustajiin jäi sopiva hajurako ;) Kaikkien saarien kohdalla pysähdyttiin noin tunniksi, joten niihin ehti tutustua hyvin. Samalla tuli jaloiteltua ja ihmeteltyä pienten kylien elämää.

Kosin satama.

Kalymnos.

Kalastaja työssään.

Plati

Merisieniä

Pserimos. Siellä ei ole asutusta, joten laiva ankkuroitui lähelle rantaa ja halukkaat saivat käydä uimassa.

Pidin koko viikon ajan huolen siitä, että aurinkosuojaa tuli läträttyä useamman kerran päivässä.
Mukana matkalla oli Lovean SPF 30 aurinkosuihke, ja se osoittautui hyväksi valinnaksi. Kevyt emulsiomainen koostumus imeytyi nopeasti eikä tuntunut liian rasvaiselta. Ilokseni voin myös todeta, että kaukana ovat ajat, jolloin luonnonkosmetiikan aurinkovoiteet saivat ihon loistamaan valkoisena naapurisaarelle saakka ;D Himmeä, läheltä katsoen erottuva pinta fysikaalisesta suojasta tietenkin jää, mutta koostumukset ovat kyllä tulleet hurjasti eteenpäin.

Laivan kannella oli ihanaa nauttia auringosta. Eikä iho hohda valkoisena fysikaalisesta suojasta huolimatta ;)

Ravintoloissa gluteenittomuus ymmärrettiin kiitettävän hyvin, ja sain joka kerta maistuvaa ruokaa. Suosikiksemme muodostui Tripadvisor-hitti Broadway, jota ei ollut kehuttu turhaan. Ruoka ja palvelu oli aivan loistavaa, ja tunnelma mukavan leppoisa. Lomailijan kannalta täydelliset puitteet. Jos ravintolasta jotain miinusta haluaa hakea, niin maisemasta se ei pisteitä saa. Broadway sijaitsee Kosin kaupungin sisäosissa ja pöydästä saa katsella vastapäisen kerrostalon ikkunoita.

Niin hyvää.

Ruokailimme myös kahdessa suositussa näköalaravintolassa. Ensimmäinen sai kunnian olla idylliseen Zian kylään suuntautuneen skootteriajelumme lounaspaikka. Ravintola Olympia 2 oli juuri niin hyvä kun toivoa voi, ja maisema oli täydellinen. Ruoka oli todella hyvää (vaikka salaatissani olikin liian vähän oliiveja), ja palvelu ystävällistä.

Olympia 2:n terassinäkymä. Ei voi valittaa.

Olympia 2:n näkemys kreikkalaisesta salaatista. Muuten erinomainen, mutta oikeasti, kaksi oliivia?!

Sen sijaan toinen näköalastaan kuuluisa paikka, Lofaki, oli meille pienoinen pettymys. Ehkä se johtui toisaalta suurista odotuksista, mutta sekä palvelussa, että ruuassa olisi ollut parantamisen varaa. Palvelu oli hidasta, ruokaa joutui odottamaan todella kauan. Ja se oli vain ihan ok. Siellä törmäsi kreikkalaisten pääruokien perinteisimpään ongelmaan eli ruuan mauttomuuteen. Minunkin lohiannoksestani puuttui suola kokonaan. Onneksi pöydässä oli mausteita. Maiseman puolesta voin suositella paikkaa, auringonlasku oli siellä todella upea näky. Mutta jos loma on lopuillaan ja haluat varmasti hyvää ruokaa, kannattaa valita joku muu paikka.

Näkymä Lofakin terassilta. Ravintola on upealla paikalla, harmi ettei ruoka vastannut odotuksia.

Shoppailun ystäväkään ei Kosilla tule pettymään, tarjolla on runsaasti paikallisia elintarvikkeita oliiviöljyt ja hunajat etunenässä. Kosmetiikkaostoksilla kannattaa olla tarkkana, sillä törmäsin useissa purkeissa mainostekstiin "organic" ja vilkaistessani inciä huomasin kyseessä olevan synteettisen kosmetiikan edustaja luomuoliiviöljyllä höystettynä. Luonnonkosmetiikkaakin Kosilta voi löytää, mutta sitä ei ihan jokaisessa kojussa ole tarjolla.

Tuonne! Tämä kauppa löytyi Ziasta.

Suloisia laventelipakkauksia :) 

Hinnoissa oli, no, pieni turistilisä.

Etukäteen kohuttu pakolaistilanne huolestutti hieman etukäteen, mutta en kokenut heistä mitään haittaa turisteille. Ainoastaan roskaaminen harmitti - rannat olivat täynnä pelastusliivejä ja kaikenlaista muutakin sälää. Ja tietenkin satama-alueella oli satoja pakolaisia odottelemassa matkaa kohti mannerta.

Kaiken kaikkiaan loma Kosilla oli erittäin onnistunut ja lähtisin sinne uudestaankin, jos sopiva lomatarjous sattuisi kohdalle. Muutama paikka jäi kaivelemaan, koska viikko osoittautui jälleen liian lyhyeksi ajaksi kaiken näkemiselle :D