Ihana, säteilevä aurinko

Viimeisen viikon ajan ollaan ainakin täällä Itä-Suomessa saatu nautiskella aurinkoisista säistä (myönnän, en ole katsonut koko Suomen sääennustetta päiväkausiin). Huomasin facebook-syötteestäni, että joku jo kiroili pilkkimisen jälkeen punoittavia kasvojaan.

Siitä tuli sitten mieleeni, että olisi hyvä aika muistuttaa aurinkosuojan käytöstä kasvojen iholla :) Nyt on siis hyvä aika vilkaista päivittäistä ihonhoitorutiinia; sisältääkö päivävoide tai meikkivoide suojakertoimen?

Mineraalimeikkipuuteria käyttävien ei tarvitse näillä leveyksillä huolehtia asiasta kovinkaan maanisesti, koska puuterin mineraalit toimivat fysikaalisena aurinkosuojana. Päivävoiteissa (ja mutuilun perusteella tämä koskee etenkin luonnonkosmetiikkaa) on kuitenkin usein puutteita tässä kohtaa. Itse asiassa pikaisella kierroksella verkkokauppojen valikoimaan totesin saman kuin ennenkin: ainoastaan Juice Beautylla on kattava valikoima erilaisia suojakertoimellisia päivävoiteita, joko sävyllä tai ilman. JB:a saa ainakin Naturellen verkkokaupasta.

BB-voiteissa löytyy sitten jo laajempi valikoima vaihtoehtoja, niissä on lähes poikkeuksetta kohtalainen tai hyvä suojakerroin.Vertailin kolmea suosittua voidetta syksyllä, ja kuvassa näkyvä Melvita on pysytellyt vakiokäytössä koko talven.

Päivävoide kannattaa siis päivittää suojakertoimelliseen, tai lisätä sen päälle vastaavalla ominaisuudella varustettua meikkiä. Vinkeistä ensimmäinen lienee miehille mieluisampi. Tottakai voi myös hankkia erikseen kasvoille tarkoitetun aurinkovoiteen. Suosittelen fysikaalisen suojan sisältäviä voiteita niin kasvoille kuin vartalollekin :)

Absolution La Solution + Controle Skin Booster vs. Juice Beauty Blemish Clearing serum

Raskaampien asioiden jälkeen sopivan tehokasta aivojumppaa on ruotia vähän kosmetiikkaa. Puhdistavat seerumit ovat edelleen yksi tärkeimmistä käyttämistäni tuoteryhmistä, kiitos wannabe-teini-ihoni. 
Käytän tällä hetkellä kirkastavaa/puhdistavaa seerumia ennen nukkumaanmenoa kasvoöljyn alle. Tuotteista viimeisin on jokin aika sitten viimeisimmän pisaransa luovuttanut Absolution, sitä ennen käytössäni oli Juice Beautyn puhdistava seerumi. Molemmat tuotteet ovat saaneet osansa bloginäkyvyydestä, ja yleensä arviot ovat olleet positiivisia (ostin kummatkin ns. sokkona palautteen perusteella).

JB:n seerumi kirkastaa ihoa hedelmähappojen ja salisyylihapon voimalla. Rauhoittavana aineena toimii aloe vera. Lisäksi tuotteessa on ubikinonia ja C-vitamiinia, jotka jälleenmyyjä Naturellen mukaan uudistavat ihoa. Seerumi kesti käytössäni melkein puoli vuotta.

Miedosti hedelmäiseltä tuoksuva seerumi tuntuu iholla todella miellyttävältä, jopa siinä määrin, että tulee mieleen voiko se olla tehokas ollenkaan. Olisin helposti voinut kuvitella sen olevan pelkkä kosteuttava seerumi, niin pehmeäksi se ihoni jätti. Tähän tuote sitten minun osaltani ikävä kyllä kompastuikin. Jos haluan kosteuttavan seerumin, ostan sellaisen. Kirkastavalta odotan enemmän potkua.

Absolutioniin latasin heti kohtaisen kovat odotukset ihan jo hinnankin puolesta; litrahinta on Juice Beautyyn verrattuna moninkertainen ja pakkauskoko vain murto-osa edellämainitusta. Osannette arvata kuinka kävi riittoisuusasian kanssa?

Tässäkin seerumissa on aloe veraa, ja ainesosalista jatkuu rosmariinin ja salvian voimin. Mielenkiintoisena ainesosana toimii propolis, jonka lisäksi Naturellen sivuilla mainitaan kummallisuudet Crajiru ja Tepescohuite. Öh..? Aivan sama, jos ne toimivat, ajattelin katsellessani meikittömiä kasvojani peilistä.

Ja voihan. Kun minä en löydä tästä mitään paljoakaan hyvää sanottavaa. Ensinnäkin, seerumin koostumus on hyvin erikoinen. Se on väriltään ruskeaa, ja levittäessa tulee mieleen, että kasvot jäävät ikään kuin likaisiksi. Koostumus ei ole aivan sileää, vaan sormissa tuntuu pienen pieniä hiukkasia. En tiedä, onko niiden funktio toimia mietona mekaanisena kuorintana, jotta tehoaineet pääsevät imeytymään paremmin? Paras kohta tuli kuitenkin silloin, kun oli aika viimeistellä homma kasvoöljyllä. Seerumilla oli tapana alkaa rullata öljyn alla..! Mahtavaa :D Tietenkin myös pienen pakkauskokonsa ansiosta (15 ml) se kesti käytössäni vain vähän yli kaksi kuukautta, mutta en voi sanoa olleeni harmissani kun se muutama viikko sitten loppui.

Absolution-töhnää.

Vähän yllätti, ettei kumpikaan suosikkiseerumi lunastanut paikkaansa "voi ostaa milloin tahansa lisää"-tuotteiden joukossa, vaan päätyivät kertakäyttöisten kastiin. Jälleen erinomainen esimerkki siitä, kuinka eri tavalla koemme tuotteet ja niiden toimivuuden :)

Näiden seuraaja on ollut käytössä nyt reilun kuukauden, kirjoittelen siitä myöhemmin keväällä. Osaatko arvata mikä se on? ;)

Ole minua vastassa

Siihen voi mennä vähän aikaa, mutta vielä me nähdään. Heitän sinulle pallon ja voit ottaa sen suuhusi ilman, että leukoihin sattuu.

Siellä missä nähdään, on joulu ja juhannus yhtäaikaa, ja mustikat aina kypsiä. Voit näyttää minulle mistä löytyvät ne kaikkein suurimmat ja mehevimmät.

Ehkä löysit jo vanhat ystäväsi? Toivon, että he olivat sinua vastassa.

Minä suren nyt, mutta lupaan jatkaa eteenpäin sinua unohtamatta. Olen niin kiitollinen, että sain sinut elämääni. Kiitos Figo, ihan kaikesta <3

Muutosten vuosi

Voin helposti sanoa, että kulunut talvi ja alkava kevät ovat elämäni haastavimmat. Vaikka olen ollut tiukoissa tilanteissa aiemminkin, en ole koskaan kohdannut näin montaa suurta elämänmuutosta samanaikaisesti. Muistanette, kun marraskuussa kerroin koirani sairastumisesta? Sen kanssa ollaan tällä hetkellä "hoidetaan oireita ja päästetään pois kun aika tulee"- vaiheessa, eli minulla on pian enää yksi koira (vielä toissa keväänä niitä oli kolme).

Lähes kaksi kuukautta sitten sain tietää toisen vanhemmistani sairastavan yhtä suomalaisista kansansairauksista eli sepelvaltimotautia. Jouduin kasvotusten menettämisen pelon kanssa. Ja vaikka akuutti tilanne onkin jo ohi, ei esiin astunut pelko tule koskaan poistumaan. Ensimmäinen muistutus omien vanhempien hauraudesta pysäyttää, ahdistaa ja tekee surulliseksi. Elämä on niin lyhyt.

Koska kaksi mullistusta yhdelle keväälle olisi liian vähän, joudun myös pukeutumaan mustaan kolmen viikon kuluttua. Yksi isovanhemmistani menehtyi. Neljästä on jäljellä enää kaksi. Vaikka iäkkään ihmisen kuolema onkin luonnollinen osa elämän kiertokulkua, ja olen tavallaan turtunut siihen työni puolesta, niin näin lähelle tullessa kuoleman lopullisuus onnistuu aina lyömään jalat alta. Koen kuitenkin tällä hetkellä enemmän huolta ja vastuuta muista suremaan jääneistä, oman suruni aika on sitten myöhemmin.

Minulta kysellään paljon, kuinka minä oikein jaksan. En oikein osaa vastata. Koska on pakko? Mitä sitten tekisin, jos en jaksaisi? Istuisin keskelle olohuoneen mattoa ja soittaisin töihin, että nähdään toukokuussa? Niin kankealta kuin se tuntuukin, niin arki pyörii kaiken kaaoksen ympärillä. Koirille tulee pissahätä. Greyn anatomia palasi tauolta. Tulee nälkä.

Ehkä kaiken tämän jälkeen olen jalostuneempi ihminen, tai sitten en. Nauran edelleen aika huonoillekin jutuille, ja innostun kosmetiikkauutisista. Kuuntelen linnunlaulua, joka kuulostaa joka vuosi yhtä ihanalle. Tervetuloa kevät, vaikka vähän pelottava oletkin.

Ps. Jotain iloistakin on vuoden mittaan luvassa: kesällä lähtee sukunimi vaihtoon ;)

Ravitsemusterapeutin ohjeilla 30 päivää - "koko tempaus on niin typerä, että suututtaa" (M. Fogelholm)

Pistänpä minäkin nyt lusikkani tähän soppaan katseltuani viimeisen viikon aikana kliimaksinsa saanutta keskustelua Tomi Kokon ravitsemussuosituksiin perustuvaa kuukauden mittaista ruokavaliokokeilua ja siitä kertovaa dokumenttielokuvaa koskien. On ollut samaan aikaan riemastuttavaa ja surullista seurata, millaiseksi kiukutteluksi keskustelu on mennyt.

Kokkoa vastaan hyökänneet ovat sivaltaneet tieteellisillä argumenteillaan ja suu vaahdossa muistuttaneet, ettei kokemus vastaa tieteellistä faktaa. Ettei yhden ihmisen kokemusta voi yleistää. Riisuipa eräs valmentaja jopa paitansa todistaakseen, millaiseen kuntoon voi lautasmallilla päästä. Iltalehden jutussa ei kuitenkaan mainita sanallakaan sitä, että kyseinen valmentaja on fitness-urheilija, joka on omien sanojensa mukaan viettänyt yhteenlaskettuna vuosia kisadieetti päällä.

Luonnollisesti arvostelijat ovat oikeassa. Yhden ihmisen suuruinen otos on aivan liian pieni todistaakseen yhtään mitään, varsinkin kun kokeilun kestokin oli niin lyhytaikainen.

Arvostelijat eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että kenties Kokko ei halunnutkaan todistaa kokeilullaan, että ravitsemussuositukset eivät sopisi kenellekään. Sen sijaan hänen lyhytaikainen kokeilunsa osoitti sen, minkä moni muukin jo tiesi: ne eivät sovi kaikille.

Vaikka ravitsemussuositukset ovat nimeltään suosituksia, niitä sovelletaan kaikkivaltiaina ohjenuorina kaikissa laitosruokaloissa, neuvoloissa, sairaaloissa... Joku kenties muistaa, kuinka minunkin työpaikkaruokalassani eräs yli-innokas ravitsemusterapeutti piilotti Oivariinirasian tiskin alle ja laittoi tilalle kolme rasiaa Beceliä?

En nyt ala perkaamaan suositusten sisältöä tarkemmin, se vaatisi oman postauksensa. Tiedostan kyllä, että suurelle osalle suomalaisista niiden noudattaminen olisi suuri parannus senhetkiseen ruokavalioon (poislukien teolliset kasvirasvalevitteet, niitä en tarjoilisi kenellekään). Surkeasta kohtalaisen hyvään on jo pitkä matka. Mielestäni on kuitenkin väärin arvostella niitä, jotka haluavat nähdä vaivaa löytääkseen itselleen (ja terveydelleen) optimaalisen ruokavalion ja elämäntavan.

On aivan totta, kuten yllä linkkaamassani blogipostauksessa Riekki toteaa, että ihminen ei tunne valtimoiden kalkkeutumista tai syöpäsolujen kasvua. Ihminen tuntee kuitenkin, jos vatsa toimii huonosti, niveliä kolottaa tai vointi tuntuu muuten kehnolta. Tuleeko arvoisa professori Fogelholm kertomaan minullekin, että kyllä sitä ruisleipää pitää syödä, vaikka se saakin minut lähestulkoon paskomaan housuuni?

Harmillisesti en ole itse nähnyt Kokon tekemää dokumenttia, joten siinä esitetyt tuloksetkin ovat minulta pimennossa. Trailerin perusteella kuvittelisin kuitenkin, että kuukauden aikana huononi pari muutakin asiaa, kuin koehenkilön yleisvointi.