Pistänpä minäkin nyt lusikkani tähän soppaan katseltuani viimeisen viikon aikana kliimaksinsa saanutta keskustelua Tomi Kokon ravitsemussuosituksiin perustuvaa kuukauden mittaista ruokavaliokokeilua ja siitä kertovaa dokumenttielokuvaa koskien. On ollut samaan aikaan riemastuttavaa ja surullista seurata, millaiseksi kiukutteluksi keskustelu on mennyt.
Kokkoa vastaan hyökänneet ovat sivaltaneet tieteellisillä argumenteillaan ja suu vaahdossa muistuttaneet, ettei kokemus vastaa tieteellistä faktaa. Ettei yhden ihmisen kokemusta voi yleistää. Riisuipa eräs valmentaja jopa paitansa todistaakseen, millaiseen kuntoon voi lautasmallilla päästä. Iltalehden jutussa ei kuitenkaan mainita sanallakaan sitä, että kyseinen valmentaja on fitness-urheilija, joka on omien sanojensa mukaan viettänyt yhteenlaskettuna vuosia kisadieetti päällä.
Luonnollisesti arvostelijat ovat oikeassa. Yhden ihmisen suuruinen otos on aivan liian pieni todistaakseen yhtään mitään, varsinkin kun kokeilun kestokin oli niin lyhytaikainen.
Arvostelijat eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että kenties Kokko ei halunnutkaan todistaa kokeilullaan, että ravitsemussuositukset eivät sopisi kenellekään. Sen sijaan hänen lyhytaikainen kokeilunsa osoitti sen, minkä moni muukin jo tiesi: ne eivät sovi kaikille.
Vaikka ravitsemussuositukset ovat nimeltään suosituksia, niitä sovelletaan kaikkivaltiaina ohjenuorina kaikissa laitosruokaloissa, neuvoloissa, sairaaloissa... Joku kenties muistaa, kuinka minunkin työpaikkaruokalassani eräs yli-innokas ravitsemusterapeutti piilotti Oivariinirasian tiskin alle ja laittoi tilalle kolme rasiaa Beceliä?
En nyt ala perkaamaan suositusten sisältöä tarkemmin, se vaatisi oman postauksensa. Tiedostan kyllä, että suurelle osalle suomalaisista niiden noudattaminen olisi suuri parannus senhetkiseen ruokavalioon (poislukien teolliset kasvirasvalevitteet, niitä en tarjoilisi kenellekään). Surkeasta kohtalaisen hyvään on jo pitkä matka. Mielestäni on kuitenkin väärin arvostella niitä, jotka haluavat nähdä vaivaa löytääkseen itselleen (ja terveydelleen) optimaalisen ruokavalion ja elämäntavan.
On aivan totta, kuten yllä linkkaamassani blogipostauksessa Riekki toteaa, että ihminen ei tunne valtimoiden kalkkeutumista tai syöpäsolujen kasvua. Ihminen tuntee kuitenkin, jos vatsa toimii huonosti, niveliä kolottaa tai vointi tuntuu muuten kehnolta. Tuleeko arvoisa professori Fogelholm kertomaan minullekin, että kyllä sitä ruisleipää pitää syödä, vaikka se saakin minut lähestulkoon paskomaan housuuni?
Harmillisesti en ole itse nähnyt Kokon tekemää dokumenttia, joten siinä esitetyt tuloksetkin ovat minulta pimennossa. Trailerin perusteella kuvittelisin kuitenkin, että kuukauden aikana huononi pari muutakin asiaa, kuin koehenkilön yleisvointi.
Ei ravitsemussuositusten mukaan syödäkseen tarvitse syödä ruisleipää eikä esim. juoda maitoa. Suositukset ovat hyvin väljät ja jokaiselle löytyy varmasti sopivia vaihtoehtoja kustakin ruokapyramidin kerroksesta.
VastaaPoistaAivan totta! En missään kohtaa väitä, että suositukset olisivat kaikilta osin huonot tai puutteelliset. Mutta en pidä siitä tavasta, jolla tätä asiaa lähestytään julkisuudessa. Tehdään turhaa vastakkainasettelua tilanteessa, jossa jokaisella on vapaus valita itse, mitä lautaselleen laittaa.
Poista