Two faces of Terre d’Oc Mascara

Jos olisin kirjoittanut tätä postausta vuosi sitten (kyllä, kirjoitin blogia pääni sisällä jo silloin), olisin saanut tuotettua mehukkaan “Vuoden suurin pettymys”-otsikolla varustetun kiukuttelun siitä, miten kaikkien hehkuttama ripsiväri olikin surkein ikinä. Todellisuus silloin oli karu, harjasta ei jäänyt ripsiin juuri mitään ja se mitä jäi oli hemmetin (anteeksi) vaikea saada pois. Ja näin tuo onneton putkilo päätyi meikkilaatikon pohjalle tullakseen kaivetuksi sieltä esille vuotta myöhemmin.

Ja tuo vuosi teki hyvää.

Jäähyllä olo oli kuivattanut värimassan koostumusta niin, että nyt se kerrostui oikein asiallisesti ja lopputulos oli ainakin luonnonkosmetiikan ripsivärien mittapuulla oikein näyttävä (geneettiset tosiasiat huomioiden). Damn! Harkitsen jo vakavasti ostavani uuden ja ottavani sen käyttöön vasta syksyllä 2016.

Tosin poistaminen on edelleen vähän vaivalloista, jos vertaa muihin testaamiini ripsiväreihin (Lavera, Dr. Hauschka). Terre D'ocin koostumus on jollain tapaa vahamaisempi, joten pelkän puhdistusmaito/geelipesun ja vesihuuhtelun jälkeen peilistä katsoo panda. Tärkeä asia ottaa huomioon, jos lähtee esim. treffeille eikä tulekaan kotiin yöksi ;)


I noticed that I had some visitors from across the Atlantic in my blog, obviously to their disappointment the text was in Finnish. So here is a short summary for the next visitor from abroad.
At first I was very unsatisfied with the mascara, the texture was too wet and I couldn't see almost anything in my lashes after applying it. And even though that was the case, removing it took more effort that I was willing to do (nice panda eyes after washing my face). So I left it unused for a year. This (or is it last already?) summer I gave it a new chance (before throwing it away) and I'm so glad I did! The mascara had dried out just enough to make a visible effect on my lashes (they are ridiculously short, I know). I was even tempted to buy a new one and use it the next year ;)