Salaisuus pinnan alla

Inspiroiduin kirjoittamaan tämän jutun, kun kävin I Love Me-messuilla HUR:n pisteellä rasvaprosentin mittauksessa, ja tulos oli aivan jotain muuta kuin mitä olin tottunut näkemaan kehonkoostumusvaa'allani (kiitos vain, Omron). Halusin kuitenkin vielä haastaa saamaani tulosta, ja otin yhteyttä Energiahileen yrittäjään Heli Kymäläiseen sopiakseni rasvaprosentin mittauksesta Biosignature-menetelmällä.

Miksi sitten ylipäätään kenenkään tulisi tietää omaa rasvaprosenttiaan? Eivätkö pelkkä painolukema ja vyötärönympärys riitä?

Vyötärönympärysmitta kertoo aika hyvin viskeraalisen eli sisäelimiä ympäröivän rasvan määrästä, mutta tarkkaa tietoa sillä ei saa. Vaaka taas kertoo paljonko ihminen painaa, muttei millään lailla erittele mistä lukema koostuu. Tämän vuoksi esimerkiksi painoindeksi on suuren lihasmassan omaavilla henkilöillä täysin hyödytön.

Rasvaprosenttia mittaamalla saadaan enemmän tietoa kehonkoostumuksesta, ja se voi toimia hyvänä motivaattorina elämäntapamuutoksessa, varsinkin jos samanaikaisesti lisätään voimaharjoittelua, joka lisää lihasmassaa. Tällöin pelkän vaa'an tuijottaminen voi turhauttaa, kun kaikki muutokset eivät näy numeroissa. Tottakai muutoksia havaitsee myös peilistä ja vaatekoon muutoksista, mutta tarkkaa tietoa nekään eivät anna.

Tanita-laitteella tehty mittaus, joka minulle suoritettiin ensimmäisenä, kertoi rasvan ja lihasmassan kokonaismäärän lisäksi myös erittelyn raajojen ja keskivartalon rasvaprosentista sekä lihasmassasta eri raajoissa. Vaikka tottakai tiesin mittaamattakin, että oikea käteni on vasenta vahvempi, vähän nauratti huomata, että siinä on tosiaankin myös sata grammaa enemmän lihasta! :D Määrä voi kuulostaa aluksi pieneltä, mutta noin pienessä kehon osassa ero saisi olla pienempi. Tiedänpähän jatkossa (vielä enemmän) panostaa vasemman puoleni vahvistamiseen.

Biosignaturessa näkökulma on toisenlainen. Siinä käytetään pihtimittaria, joka kertoo rasvan määrän millimetreinä. Mittaus tehdään kahdestatoista eri kohdasta, jotka kertovat kehon hormonitoiminnasta. Rasvahan kertyy ihmisillä eri paikkoihin johtuen juurikin hormoneista.

Mittauksessa käytettävät pihdit

Mittaus vahvisti messuilla saamaani tulosta ja todisti, että rakas vaakani saa jatkossa mittailla vain painoa, siinä oleva kehonkoostumusmittausominaisuus (mikä sana!) on pelkkä vitsi.

Sitten niihin tuloksiin:

Aluksi Tanita-laite ilmoitti mittauksen perustiedot, eli painon, kokonaisrasvaprosentin, lihasmassan osuuden sekä rasvan, veden ja luumassan kilogrammoina.

Seuraavalla sivulla oli tietoa kehon perusaineenvaihdunnasta ja määritelty viskeraalisen rasvan määrä. En nyt spekuloi enempää, kuinka tarkkana tätä arvoa voi pitää, mutta olin tuloksesta erittäin mielissäni :)

Kolmas sivu näytti vielä uudelleen osan jo ensimmäisella sivulla nähdyistä tiedoista, sekä alimmaisena "kehon metabolisen iän" :D Voi kun se näyttäisi naamassakin tuolta! :'D

Viimeisellä sivulla oli tarkempi analyysi eri raajojen ja keskivartalon rasva- ja lihasmääristä.

Biosignature-analyysi antoi myös hyvin yksityiskohtaista, mutta erilaista tietoa.

Rasvaprosentit olivat lähes samat, tuossa kuvassa olevassa sinisellä korostetussa lukemassa näkyy kymmenen pisteen lukema, josta puuttuu vielä etu- ja takareisien pisteiden määrä. Niiden yhteenlasketuista millimetreistä lisätään  tuohon 15,3% 10 prosenttiyksikköä, jolloin tämän mittauksen tulos on 19,3%.

Mittauspisteet näkyvät tärkeysjärjestyksessä niin, että ykkönen on se, missä rasvaa on eniten. Kolme tärkeintä pistettä näkyy korostetusti, ja niiden mukaan voi miettiä omia elintapojaan. Minulla tärkeimmäksi pisteeksi nousi takareiden piste, joka kielii suoliston ja maksan ongelmista. Tämä voi Helin mukaan olla myös jäänne e-pillereiden syönnistä, silloinhan tuollaista tiukkaa rasvaa oli kaikkialla reisissä. Muutokset tapahtuvat hitaasti, varsinkaan kun tuota rasvaa ei ole millään määrätietoisella ruokavalio/treeniyhdistelmällä yritetty poltella pois.

Toiseksi tärkein piste on lantio eli tutummin jenkkakahva :) Lantiolle kertyvä rasva kertoo hiilihydraattien määrästä ruokavaliossa, toisin sanoen näillä treenimäärillä voisi jättää herkuttelut vähemmälle.  Kolmas piste on navan seutu. Navan ympärille kertyvä rasva kertoo stressin aikaansaamasta kortisolin erityksestä. Tämä piste tulee varmasti imuroimaan rasvaa niin kauan kuin teen yötyötä, joka luonnollisesti aiheuttaa stressiä elimistölle. Tässä kohtaa huomautan, että stressistä puhuttaessa ei välttämättä tarkoiteta henkisen ahdistuksen tai kiireen kaltaista tilaa, vaan myös esimerkiksi vajaaravitsemus tai muu epätasapaino on elimistölle stressitila.

Lopuksi hyvä uutinen: blogin lukijoille on tarjolla kymmenen prosentin alennus Energiahileen palveluista koodilla grey, kun varaat ajan joulukuun 20. päivään mennessä :) Lisäksi käynti tulisi sopia tammikuun loppuun mennessä.

Niin, ja paljonko Omronin vaaka sitten ilmoittikaan rasvaprosentiksi? 26,7%! Pieni ero :D

Mitä ajatuksia rasvaprosenttiasia herättää sinussa? Onko se täysin turhaa puuhaa vai rutiininomainen osa kehityksesi seurantaa, tai ehkä jotain siltä väliltä?

Kun kaikki pysähtyy

Sain perjantaina kuulla vanhemman koirani sairastavan mastikatorista myosiittia. Kyseessä on autoimmuunivälitteinen tulehdus, joka sijaitsee koiran "purulihaksissa", eli lihaksissa, jotka vaikuttavat syömiseen, haukotteluun, kaikkeen elämiseen. Vein koirani eläinlääkärille, koska ajattelin sillä olevan suu tai hammas kipeä, ja tulin kotiin kivusta ulvovan, rauhoituksesta toipuvan koiran ja kortisonipussin kanssa. Vaikka olin viettänyt klinikalla aikaa vain pari tuntia, minusta tuntui kuin olisin tehnyt neljätoistatuntisen, äärimmäisen hektisen työpäivän. En pystynyt ajattelemaan mitään, itku kurkussa avasin googlen ja yritin alkaa järkeistämään muuttunutta tilannetta.

Löysin kaksi englanninkielistä artikkelia aiheesta, ja sain tietää, että mastikatorista myosiittia on olemassa kahdelaista; akuuttia ja kroonista. Akuutissa purentalihakset turpoavat, ja kroonisessa ne surkastuvat. Figon tapauksessa kyse on jälkimmäisestä. Nukuin sinä yönä kolme tuntia, ja nousin ennen viittä lähteäkseni Kuopioon agilitykilpailuihin. En oikein osannut lähtöä peruakaan, toimin vain. Kilpailujen viimeiseltä radalta tuli nollavoitto, mikä tarkoitti Kisulle luokkanousua ja hetkeksi unohdin suruni. Mutta vain hetkeksi, enkä sitten oikein osannut kunnolla olla iloinen.

Tänään mietin, että miksi se menee ainakin omalla kohdallani niin, että yksi surullinen asia voittaa kymmenen hyvää? En usko olevani tässä asiassa kovin ainutlaatuinen. Suru ja pelko lamaannuttavat. Huomaan nauravani jollekin, ja nauru katkeaa kuin veitsellä aivojen lähettäessä ajatuksen Figon kuopalle painuneista poskista. Koko muu elämä menee hetkeksi ikään kuin stand by-tilaan, tai ainakin haluaisin niin. Huomaan miettiväni, onko minulla oikeus lähteä tulevana viikonloppuna matkalle. Sehän tarkoittaa hauskanpitoa. Saako sureva ihminen pitää hauskaa? Tai vielä pahempaa - innostua jostain niin pinnallisesta asiasta kuin uudesta kasvonaamiosta?

Jos ystäväni kysyisi minulta tuota, vastaisin, että tietenkin saa. Mutta jostain syystä omaan itseen pätevät eri säännöt kuin muihin. Syytä siihen, miksi näin on, en osaa sanoa. Voimakas itsekriittisyys tulee esille muillakin elämäni osa-alueilla. Yleensä pidän sitä vahvuutena, mutta tällaisessa tilanteessa se on aika ahdistava luonteenpiirre. Osittain myös sen vuoksi halusin kirjoittaa näistä ajatuksista tänne. Tuntuisi tekopyhältä julkaista pelkkää pumpulia, kun oikeasti kävelee piikkimatolla.

Eilen käytin koiria metsässä ja katsoin hymyillen, kun Figo piehtaroi lumessa ja nautti juuri siitä hetkestä. Ehkä pitäisi ottaa siitä mallia, ja lakata murehtimasta tulevaa, joka on hyvinkin epävarmaa tällä hetkellä. Enhän minä siihen kokonaan pysty, mutta ainakin yritän olla surematta sellaista, mitä ei ole vielä tapahtunutkaan.

Tallinna, pitkästä aikaa!

Teemme tänä vuonna kaveriporukan kesken perinteisen pikkujouluristeilyn sijaan jalkautumisen eteläisen naapurimaamme rantaan. Edellisestä Tallinnanreissustani on aikaa ainakin kymmenen vuotta ellei enemmänkin, tai olen kyllä käynyt risteilyllä mutten ole koskaan kyennyt maihin asti :'D.

Kuva täältä. 

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus ottaa vahinko takaisin ja viettää Tallinnassa koko viikonloppu, laivalla ollaan vain pakollisten lauttamatkojen verran.

Hotelliksi valikoitui L'Ermitage, joka vaikutti tarpeeksi siistiltä torakkakammoiselle (ja suostui majoittamaan 12 hengen rauhallisen ryhmämme...). Tallinnassa hotellien hintataso on mukavan edullinen Suomeen verrattuna - täällähän halpoja ovat vain asuntolainat ja puhelinliittymät. L'Ermitagessa yksi kahden hengen superior-huone maksaa yöltä 85 euroa, eli ei paha ottaen huomioon, että hotelli näyttää ainakin etukäteen tarkasteltuna tähtensä ansainneelta.

Hotellin edusta. Kuva: L'Ermitage.

Näyttää aika kivalta, vai mitä? :) Kuva: L'Ermitage

Olen pikkuhiljaa alkanut katsastella potentiaalisia ravintoloita, ja ongelmana ei tietenkään ole vaihtoehtojen puute. Ainakin toisena iltana on tarkoitus mennä syömään isolla porukalla, joten mitenkään erityisen romanttista ja intiimiä paikkaa en hae. Ruuan täytyy tietenkin olla erinomaista, enkä katsoisi hyvää viinilistaakaan pahalla. Ainakin Rataskaevu16 ja Vegan Restoran V tai Noa Restoran vaikuttaisivat käymisen arvoisilta paikoilta :)

Noa. Kuva täältä.

Toinen ennakkosuunnittelua vaativa asia on mikäs muukaan kuin ostokset :D Ajattelin aloittaa jouluostosten teon Tallinnasta, ja aikaa shoppailulle on käytännössä vain lauantaina, joten jonkinlainen hahmotelma on pakko tehdä. Tiedän kyllä ainakin kaksi ostoskeskusta, joissa haluaisin käydä -Solaris ja Kaubamaja - mutta en yhtään hahmota missä ne siellä ovat tai kuinka kaukana ne ovat toisistaan tai hotellistamme. Hidasta elämää-sivustolta löytyi hyvä listaus ostopaikoista luonnonkosmetiikasta ja muusta ekoilusta kiinnostuneille. Myös Pretty Sweet-blogin Mirssiina on tehnyt postauksen Tallinnan kosmetiikkatarjonnasta.

Otan siis mielelläni vinkkejä vastaan tottuneemmilta Tallinnanmatkaajilta :) Tärpit voit jakaa tuonne kommenttikenttään!

Kolme erilaista BB-voidetta

BB-voiteet (lyhenne tulee sanoista beauty balm tai blemish balm) rynnistivät kosmetiikkamarkkinoille muutama vuosi sitten ensin synteettisen kosmetiikan puolelle, ja pian sen jälkeen myös luonnonkosmetiikan versioita alkoi putkahdella esiin. BB-voide asettuu peittävydeltään tyypillisesti sävyttävän päivävoiteen ja meikkivoiteen välimaastoon. Suojaamisen (aurinko) ja pienten virheiden peittämisen lisäksi se myös hoitaa ihoa. Riippuu sitten ihotyypistä, tuleeko tuotetta käytettyä sellaisenaan vaiko esimerkiksi mineraalimeikkipuuterin kanssa.

Olen testannut kolmea eri BB-voidetta sekä yksinään että mineraalimeikkipuuterin (Lily Lolo) kanssa. Esittelyyn pääsevät siis Iroisien, Melvitan sekä Terre d'Ocin tuotteet.

Vasemmalta oikealle: Iroisie, Melvita (joka ei oikeasti ole niin tumma miltä tässä näyttää) ja Terre d'Oc

Iroisien BB-voide on saanut hehkutusta niin lehtien kuin blogienkin keskuudessa, ja siihen latasin todella kovia odotuksia, kun se aikoinaan Jolien paketissa saapui.

Nolostihan kävi tietenkin aluksi, kun en ymmärtänyt, ettei luonnonkosmetiikan BB-voiteiden alla saa käyttää päivävoidetta. Kiroilin melkein ääneen Iroisien voiteen rullautuessa poskiani pitkin ja mietin, kuinka kukaan ikinä on voinut pitää tätä tuotetta hyvänä? Onneksi tällaisen pienen käyttöön liittyvän faktan opittuani annoin voiteelle uuden mahdollisuuden. Hups. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Peittävyys on hyvä, ja jälki on todella kaunista. Iroisien BB-voide jättää ihon pinnan hieman hohtavaksi. Ominaisuus on tällä hetkellä trendikäs, mutta kaikki eivät tästä ehkä sen vuoksi pidä, ja kovin rasvoittuvalla iholla se näyttänee nopeasti vain kiiltävältä.

Aivan täydellinen se ei kuitenkaan ole. Ensinnäkin, tajusin vasta tuubia pidellessäni kuinka pieni se on. Ja voide ei todellakaan ole erityisen riittoisaa, ainakaan jos sitä levittää käsin. Koostumus on aika täyteläinen. Siveltimen kanssa olen onnistunut tekemään kevyen pohjan käyttämällä voidetta minimaalisen vähän (onnistuin tällä keinolla saamaan sen päivävoiteen päälle rullaamatta), mutta silloin ei voida puhua enää aurinkosuojasta. Lisäksi Iroisien BB-voide on sen verran kallis, että uskon sen jo hinnankin vuoksi jäävän kertaostokseksi.

Melvitan BB-voiteeseen törmasin ensimmäistä kertaa Lindan Juille's blogissa. Melvitahan kuuluu niihin vanhan polven luonnonkosmetiikkabrändeihin, joita käytin silloin joskus kun vasta tutustuin luonnonkosmetiikan maailmaan. En siis ollut pitkään aikaan katsastanut, mitä uutuuksia sarjalta oli tullut myyntiin.

Tilasin voiteen Naturellementin verkkokaupasta, jossa kaikki Melvitan tuotteet ovat myynnissä puoleen hintaan marraskuun loppuun saakka.

Ensimmäisellä testikerralla ajattelin, että voi ei, pieleen meni taas. Ensinnäkin, voide näyttää tuubista pursotettaessa harmahtavalta. Kasvoille levitettäessä harmaus kuitenkin kaikkoaa, ja väri näyttää oikein hyvältä. Ohut voide levittyy helposti, ja sitä pystyy myös kerrostamaan. Kuitenkin jos ihossa on paljon peitettävää kannattaa päälle laittaa peitevoidetta ja puuteria tai mineraalimeikkipuuteria. Voide tuoksuu hyvin miedosti ruusuiselle, sillä se sisältää sekä ruusuvettä, että ruusunsiemenöljyä.

Melvitan BB-voide tosiaan ylitti odotukseni. Se on ollut vakiokäytössä viimeiset neljä viikkoa, joista viimeisen viikon se on riittänyt yksinään, koska ihoni on hetkellisesti heiluttanut valkoista lippua. Ohut kerros irto- tai mineraalipuuteria kuitenkin kannattaa laittaa, jos iho alkaa herkästi kiiltämään tai kaipaat viimeistellympää jälkeä.

Terren BB-voide kuuluu Iroisien tavoin kulttituotteiden joukkoon. Uskoisin sen olevan Terren yksittäisistä tuotteista kaikkein tunnetuin.

Testikappale! :D

Koostumus on hieman paksumpi ja siten myös hoitavampi kuin Melvitalla, mutta ei se ei kuitenkaan heikennä levittyvyyttä. Myös peittävyyttä on asteen verran enemmän. Sanoisin, että Terren BB-voide on hoitava, kevyt meikkivoide, joka on statuksensa ansainnut. Se on todella hyvä. Pitkäaikaisesta käytöstä en voi kokemustani kertoa, koska minulla on testikappaleena vain muutama vääränvärinen testipussukka, jotka nappasin mukaani Naturellementin osastolta I Love Me -messuilta. Pari päivää (tai yötä) voin testimielessä liikkua naama punaisena, mutta en nyt viikkokaupalla kuitenkaan :D

Älkää antako punaisuuden häiritä :)

En laita voiteita paremmuusjärjestykseen, koska ne kaikki ovat omalla tavallaan oikein hyviä. Riippuu ihotyypistä ja peittävyysvaatimuksista sekä budjetista mikä tuote kannattaa valita. Talvea ajatellen Terre d'Oc tai Iroisie voisivat olla parempia täyteläisemmän koostumuksensa vuoksi. Tähän aikaan vuodesta kaikissa riitti kosteustehot koko kaksitoistatuntisen työyön ajaksi, myös mineraalipuuterin kanssa.

Onko sinulla kokemusta tai suosikkia luonnonkosmetiikan BB-voiteista?

Vapaapäivä - hemmottelupäivä :)

Kuukauden alku on ollut aika työntäyteinen, tein käytännösssä kahdessa viikossa kolmen viikon työt, välissä oli kyllä pari vapaapäivää mutta sairastuin sopivasti niiden ajaksi. Ja vapaapäivinä sairastamista ei mielestäni voi varsinaisesti vapaa-ajaksi laskea.

Nyt on kuitenkin vuorossa pitkä vapaa, ja kävin sen kunniaksi kampaajalla. Tyvikasvu oli alkanut näyttää jo vähemmän viehättävältä, joten oli aika hankkiutua siitä eroon. Edellisestä kerrasta menikin puolisen vuotta :D Tyven raidoitus on kätevä tapa pitää yllä vaaleaa väriä ilman, että altistaisi ihoa väriaineelle.

Riittävän pitkä juurikasvu?

En ole kampaamon asiakkaana helpoimmasta päästä. Olen hyvin tarkka hiuksistani, ja vaikka selailen tuolissa istuessani lehteä, pidän kampaajan työstentelyä tarkasti silmällä. Ja sanon, jos en pidä jostakin. Minulla on kaksi luottokampaajaa, jotka tuntevat minut ja etenkin hiukseni hyvin, joten heidän käsittelyssään uskallan reutoutuakin. Suosittelen muuten lämpimästi kahta luottokampaajaa, koska jos toinen jää syystä tai toisesta pidemmälle lomalle, ei tarvitse paniikissa etsiä uutta ja itkeskellä pilalle mennyttä tukkaa. Trust me, olen kokeillut molemmat vaihtoehdot ;)

Kiitos Elisa <3 Ja minulla ON tässä sitten toppi päällä, se vain rajautui kuvan ulkopuolelle :D

Sain käsittelyn lopuksi vielä kiharat, ja huokailin taas GHD-raudan perään. Liukuu hieman toisella tavalla hiuksissa kuin ikäloppu Remingtonini... Mutta Kampaamo Meriian Elisa teki jälleen erinomaista työtä :) Voin olla taas huoleton blondi jonnekin helmi-maaliskuulle asti.

Kävin myös vähän ostoksilla. Ihan vähän vain, koska tulossa on pikkujouluja ja muuta mukavaa, eikä vaatekaapissa tietenkään ole mitään... muuta kuin vaatteita, joista huolestuttavan suuri osa on "ehkä joskus" -tunnisteella. Edessä on siis vaatekaapin siivous entistä armottomammalla otteella.

Vero Modasta löytyi tämä kiva toppi. 

Parhaat ostokset tulee tehtyä aina, kun ei varsinaisesti etsi mitään. Niin kävi tälläkin kertaa. Vaatekauppojen lisäksi kävin sisustusliike H&B Homessa, ja löysin mystisen tuotteen, jollaisesta en ollut aiemmin kuullutkaan! Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin (testaan ensin, onko se kehujensa väärti).

Nyt on vuorossa kulhollinen Jymyä ja eilinen Greyn Anatomia (jei!), joten hyvää yötä :)

Sante Sheavoi in-shower vartalovoide

Nivea lanseerasi pari (?) vuotta sitten suihkussa käytettävän vartalovoiteen, ja tietenkin se piti silloin hankkia ihmeteltäväksi. Ja ihan näppärä tuotehan se oli. Kuitenkaan muut brändit eivät juurikaan innostuneet ajatuksesta, ja Nivea on tähän saakka saanut mellastaa alueella aika lailla yksin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Tänä vuonna sitten Sante toi markkinoille oman versionsa. Kotiutin sen muutama viikko sitten, ja olen nyt testaillut miltä iho tuntuu, jos jätän erillisen vartalovoiteen laittamatta suihkun jälkeen. Aiemminhan ihoni ollessa huonossa kunnossa en olisi voinut kuvitellakaan moista, vaan rasvaaminen piti suorittaa kiireesti rutikuivan ihon kiristellessä heti kuivuttuaan.

Tällä hetkellä ihon kunto on niin hyvä, että minusta on tullut  jopa laiska rasvaaja. Minulla on vartalovoidetta vessassa ja yöpöydällä, mutta silti saatan joskus päästä peiton alle saakka muistaen vasta siinä vaiheessa, että rasvaus unohtui. Enkä sitten enää jaksa, joten tällainen suikussa käytettävä tuote ei olisi toimiessaan yhtään hullumpi.

Ei nyt pidetä jännitystä yllä enempää: Santen in-shower on hyvä, mutta ei se tietenkään vartalovoidetta korvaa, varsinkaan talvella. Tuote sopii hyvin käytettäväksi silloin kun on lähdössä jonnekin suihkun jälkeen, eikä halua odotella tavallisen vartalovoiteen imeytymistä (tai käyttää aikaa sen levittelyyn). Santea kun voi levitellä vaikka hoitoaineen vaikuttaessa.

Iho jää mukavan tuntuiseksi, vähän kuin oikein kevyen, fluidimaisen vartalovoiteen jäljiltä. Tästä on myös se etu, että suihkussa voidetta tulee leviteltyä märällä iholla laajemmalle kuin normaalisti jaksaisi vartalovoidetta laittaa, joten sellaisetkin ihoalueet, jotka normaalisti jäävät kosteuttamatta, saavat osansa.

Suihkuvoide tuoksuu raikkaan sitruksiselle käytön aikana, iholle siitä ei jää havaittavaa tuoksua. Ainesosiltaan tuote on käytännössä vartalovoide, johon on lisätty pinta-aktiivista ainetta (coco-glucoside). En oikeastaan tiedä miksi siinä täytyy olla "pesuainetta", koska itse ainakin käytän sitä suihkugeelin jälkeen. Ehkä sitä voisi käyttää pelkästäänkin? Joka tapauksessa se tulee käytettyä vaivatta loppuun, toisin kuin silloin vuosia sitten hankkimani Nivea, joka edelleen roikkuu suihkuhyllyllä (sen tuoksu on liian voimakas, "niveamainen").

Santen suihkuvoide saa minulta kouluarvosanaksi 9:n. Toivoisin siihen vielä hieman enemmän kosteustehoja, silloin se olisi napakymppi :)

Oletko sinä jo ehtinyt testaamaan in-shower voidetta?

Maksan toiminnan tukeminen - oletko valmiina pikkujoulukauteen?

Lähestyvästä pikkujoulukaudesta inspiroituneena ajattelin, että maksan hyvinvoinnista kirjoittaminen voisi olla paikallaan. Iltapäivälehdethän kirjoittavat aiheesta aina vuoden alussa, kun on virallisen tipattomuuden aika. Mielestäni silloin ollaan kuitenkin reippaasti myöhässä, sillä maksa tarvitsee tukea (etenkin) silloin kun se joutuu ponnistelemaan. Suomalaisten maksat ovat huolestuttavan huonossa kunnossa, sillä jo vuonna 2008 uutisoitiin, että joka neljännellä suomalaisella aikuisella on rasvamaksa, enkä usko tilanteen mitenkään radikaalisti parantuneen kuluneina vuosina. Tilanne syntyy maksan ylikuormittuessa. Liian alkoholinkäytön lisäksi rasvamaksalle altistaa keskivartalolihavuus ja vääränlainen ruokavalio. Muita maksaa kuormittavia tekijöitä ovat ympäristön saasteet, kuten ruuan mukana tulevat kemikaalit, kosmetiikka ja lääkeaineet. Lisäksi maksan täytyy huolehtia kehon sisältä tulevista haitta-aineista.

Kuva: Flickr

Maksa on oikeasti aika hieno elin. Sen läpi kulkee kaikki suolistosta (lukuunottamatta peräsuolta) verenkiertoon imeytyvä aines, ja se huolehtii että kaikki aineet ovat turvallisessa muodossa ennen kuin ne pääsevät muualle elimistöön. Maksalla on myös tehtäviä, jotka eivät liity sen päätehtävään eli myrkynpoistoon, jota myös detoksifikaatioksi kutsutaan. Maksa valmistaa monia elimistölle tärkeitä aineita, kuten kolesterolia, koentsyymi q10:ä, hyytymistekijöitä ja lisäksi se pystyy muokkaamaan rasvasta tai proteiinista sokeria, jos verensokeri laskee liian matalaksi. Tässä kirjoituksessa keskitytään maksan rooliin puhdistavana elimenä.

Toimiakseen kunnolla maksa tarvitsee erilaisia työvälineitä, jotka me tunnemme paremmin ravinteina. Tärkeimmät maksan toimintaan tarvittavat ravintoaineet ovat:

• B-vitamiinit (2,3,6,12 ja folaatti)
• haaraketjuiset aminohapot (BCAA)
• Glutationi
• flavonoidit
• fosfolipidit
• aminohapot glysiini, tauriini, glutamiini, metioniini, kysteiini
• NAC eli n-asetyylikysteiini
• antioksidantit, kuten alfalipoiinihappo ja karnosiini

Maksan puhdistusjärjestelmä toimii kaksivaiheisella systeemillä. Ykkösvaiheessa (faasi 1) käsiteltävästä aineesta saattaa tulla jopa entistä haitallisempi. Kakkosvaiheessa (faasi 2) haitta-aine muutetaan vesiliukoiseen muotoon, ja päästetään joko vereen munuaisten huoleksi, tai eritetään sappinesteeseen, jonka välityksellä se poistuu ulosteen mukana. Jos ainetta ei saada käsiteltyä esimerkiksi ravintoainepuutosten vuoksi, tai priorisoinnin vuoksi (maksa käsittelee haitallisimmat aineet ensin), varastoidaan haitallinen aine rasvakudokseen.

Maksan toimintaa tuetaan siis parhaiten (yllätys) syömällä terveellisesti huomioiden sekä makro- että mikroravintoaineiden saanti ja laatu ruokavaliossa. Jos kuormittavia tekijöitä on paljon, suosittelen laadukkaita lisäravinteita ruokavalion lisäksi. On myös tiettyjä ruoka-aineita ja yrttejä, joilla on maksan toimintaa tukevia vaikutuksia. Näitä ovat esimerkiksi:

• Voikukka
• Maarianohdake
• Chlorella, jota saa hyvälaatuisena esimerkiksi täältä.
• Viherjauhe on kätevä apu vihreiden vihannesten tankkaukseen. Itselläni tällä hetkellä käytössä  tämä.
• Lesitiini (fosfolipidien lähde)
• Kaikki värikkäät vihannekset, marjat ja hedelmät (hedelmiä ei kuitenkaan kaksin käsin kannata syödä, koska niiden sisältämä hedelmäsokeri kuormittaa maksaa)

Myös säännöllisestä vatsan toiminnasta huolehtiminen on osa maksan hyvinvointia. Tätä ei tule ajatelleeksi, kun maksa on terve, mutta asia konkretisoituu maksan vajaatoiminnasta kärsivää potilasta hoitaessa; pitkään suolistossa viipyvä uloste vapauttaa vereen toksiineja ja voi viedä potilaan todella huonoon kuntoon. Tätä ei tietenkään terveelle ihmiselle tapahdu, mutta asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä. Jos siis vatsasi toimii kahdesti viikossa, on hyvä selvittää mistä se johtuu ja toimia sen mukaisesti. Suoliston hyvinvointi heijastuu maksaan muutenkin kuin ummetuksen kautta. Suolen limakalvon tehtävä on huolehtia, että oikeat aineet päätyvät verenkiertoon ja asiattomat jatkavat matkaansa kohti viemäriä. Jos tuo limakalvo on huonossa kunnossa (eli suoli "vuotaa"), kuormittaa se ensimmäisenä maksaa ja tämän jälkeen koko elimistöä.

Liikunnan tärkeyttäkään ei voi väheksyä, sillä sen edulliset vaikutukset rasva-aineenvaihduntaan ja insuliiniherkkyyteen vaikuttavat myös sisäelimiä ympäröivän rasvan määrään, joka taas kulkee usein käsi kädessä maksan rasvoittumisen kanssa.

Kuva: Pexels.com

Mutta sitten siihen tärkeimpään (ja syyhyn, miksi kukaan on jaksanut lukea tänne asti) eli mitä sitten kannattaa tehdä kun vaihtaa vapaalle, ja kun vapaa-aikaan sisältyy ihan sikana muutama annos alkoholia ja ehkä ruokavaliokin lipsahtaa samalla asteen verran epäterveellisemmäksi? Tehdään se, mitä on mahdollista tehdä:

• Ota B-vitamiinia normaalisti, vaikka tätä.
• NAC:ia voit ottaa reilusti. Vaikkapa 600 mg kuuden tunnin välein.
• Chlorellaa ennen ja jälkeen, eli etkoillessa ja kotiin tullessa. Teelusikallinen kerrallaan riittää, varsinkin jos et ole tottunut käyttämään sitä.
• Juo vettä aina kun muistat
• Yritä syödä muutakin kuin karkkia ja sipsejä :D

Ja ennen kaikkea, nauti ja pidä hauskaa. Maksasi antaa anteeksi, kunhan hellit sitä arkena <3

Silmänympärysvoiteet vertailussa

Silmänympärysvoiteiden testaaminen on mielenkiintoista puuhaa, koska en ole ikinä havainnut niiden tekevän mitään kovin merkittävää silmänympärysiholleni. Vuosien vieriessä juonteitakin on tullut, eli sitäkään ne eivät ole kyenneet estämään... Kuitenkin oma tuote silmänympärysiholle on täysin perusteltavissa alueen ihon erityisominaisuuksilla. Iho on ohuempi ja talirauhasia on vähän. Voiteen pitää kosteuttaa tarpeeksi ja suojata ihoa, ja lisäksi silmänympärysvoiteelta toivotaan usein turvotusta laskevia ja tummuutta häivyttäviä ominaisuuksia.

Otin tähän vertailuun mukaan kolme viimeisimmäksi käytössäni ollutta silmänympärysvoidetta. Ensimmäinen niistä, Patykan Biokaliftin Radiant Eye Contour, kesti käytössäni vuoden eli 15 ml:n pumppupullo on hyvin riittoisa. Patykan voide on koostumukseltaan sopivan täyteläinen, mutta kuitenkin nopeasti imeytyvä. Se toimii sekä päivä- että yökäytössä. Tuoksu on mieto, ja sopii mielestäni herkkäsilmäisillekin. Sanoisin, että Patykan voide on hyvä perustuote silmänympärysiholle, mutta hintansa (päälle viisikymppiä) puolesta se ei sitä todellakaan ole. Tämän hintaluokan tuotteen pitäisi mielestäni saada aikaiseksi jotain maailmaani mullistavaa. Koska ainakin minulta se mullistus jäi kokematta, en sitä mitenkään hihkuen suosittele - toki, jos lompakko tursuilee ja ranskalaisuus on tuotteessa tärkeä asia niin sitten tuote varmasti sopii kuin nenä päähän ;) Huomaa, että kuvassa oleva pullo on vanhaa mallia. Patykan pakkaukset uudistuivat viime vuonna, mutta käsittääkseni koostumus on edelleen sama. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä :)

Mia Höydön Valo saapui vuosi sitten ihastuttamaan iltojani. Valo asettuu hintaluokassa näitä kolmea tuotetta verrattaessa keskikastiin. Se on selvästi halvempi kuin Patyka, mutta lasketaan kuitenkin (sekä hinnan, että laatunsa perusteella) selektiivisen luonnonkosmetiikan joukkoon. Mia Höydön tuotteet on kehitetty herkälle iholle, joten se on helppo ostaa vaikka lahjaksi (Joulu!) ilman pelkoa voiteen ärsyttävyydestä. Käytin sitä aluksi kahdesti päivässä, mutta alettuani testaamaan samanaikasesti toista voidetta jätin sen yökäyttöön. Valo saa tietenkin ison plussan jo kotimaisuudesta, on aina hienoa törmätä suomalaiseen toimivaan luonnonkosmetiikkaan :) Suomalaisuus on kuitenkin tässä tuotteessa nimenomaan lisäbonus, sillä voide on muutenkin erittäin hyvä. Imeytyy hetkessä ja kosteuttaa riittävästi. Enempää en osaa vaatia. Valon saa omakseen 37 eurolla.

Ehkä hyvin kuivalle iholle suosittelisin jotain vielä täyteläisempää yökäyttöön, sillä sekä päivä-, että yökäyttöön tarkoitetun silmänympärysvoiteen koostumus on mielestäni aina kompromissi kosteutustehon ja imeytymisnopeuden kanssa, koska sen täytyy toimia myös meikin alla.

Uusin sy-voidetuttavuuteni on Skin Blossomin Reviving eye cream. Sen kerrotaan kosteutuksen lisäksi poistavan turvotusta, joten olen käyttänyt sitä päiväsaikaan meikin alla ja se on täyttänyt tehtävänsä ihan mukavasti. Kaipaisin siihen (tai mihin tahansa päivätuotteeseen) lisäksi aurinkosuojaa. Meikin alla se toimii kohtalaisen hyvin, mutta kun testasin siihen väliin vielä parasta primeria ikinä (postaus tulossa!), ymmärsin miksi niitäkin oikeasti käytetään. Skin Blossom on kuitenkin niin edullinen (12,50 euroa), ja täyttää perustehtävänsä mallikkaasti, että voin lämpimästi suositella sitä tiukan budjetin tuotteeksi.

Kaikissa kolmessa tuotteessa on mielestäni hyvin toimivat pumppupullot. Jokaisesta saa annosteltua helposti "vähemmän kuin yhden pumppauksen verran". Olen joskus miettinyt, että miksi näiden pumppujen täytyy täydellä painalluksella annostella viikon annos voidetta? Onko oikeasti niin vaikeaa tehdä oikean määrän antavaa pumppua, vai halutaanko ihmisten vain kuluttavan tuotteensa nopeammin loppuun?

Löytyikö sinun suosikkisi näiden joukosta? Vai onko minulta mennyt jokin helmi ohi? ;)

Ikävä valoa.

Auringon laskiessa sopivasti ensimmäisen kerran silmiä aukoessa alkaa kummasti kaivata lähemmäs tuota suurta tähteä. Vaikka pidänkin syksystä kynttilöineen ja takanlämmityksineen, tuli tarve kaivaa syyskyisen Kosin matkamme kuvat esiin ja haaveillä hieman seuraavasta reissusta. Matkakuumehan on tunnetusti krooninen vaiva :D

Matkamme ajoittui elo-syyskuun vaihteeseen, eli Kreikassa oli silloin vielä täysi kesä. Kos oli kolmas kertamme Kreikan saarilla, ja olin aluksi hieman skeptinen. Kos oli mielessäni pinnallisen bilepaikan ja jotenkin levottoman lomakohteen maineessa. Eihän bilettämisessä mitään vikaa ole, mutta öisin on mukava saada nukuttua ilman pommisuojantasoista äänieristystä.

Matkanjärjestäjämme oli tuttu ja turvallinen Apollomatkat. Lentoyhtiö sen sijaan oli ensimmäistä kertaa kreikkalainen, ja vaikka jotain fiksua lama-ajan-kone vitsiä väännettiinkin, päällimmäisenä mieleen jäi lennolla tarjolla olleet herkulliset oliivit. Aivan kuin olisimme hypänneet suoraan Kreikkaan astuttuamme lennolle :) Ehkä Finnair voisi tarjoilla kaukomatkaajille mustikoita? ;)

Hotellimme oli paikallisen luokituksen mukaan viiden tähden arvoinen, kooltaan suomalaisellakin mittapuulla hyvin suuri Kipriotis Panorama. Lomakohteita valitessa pidän aina yhtenä kriteerinä vähintään neljän tähden majoitusta - paikallisella luokituksella. Ne kun voivat poiketa huomattavasti suomalaisesta. Niin oli tälläkin kertaa. Vaikka Panoraman puitteet olivat ulkoisesti oikein edustavat vastaanoton marmorilattioineen, näkyi pienemmissä yksityiskohdissa monenlainen viimeistelemättömyys, joka ei tulisi suomalaisessa viiden tähden hotellissa kuuloonkaan. Toisin sanoen, jos haluat "oikeasti" vähintään kolme tähteä, valitse neljän tai mielellään viiden tähden hotelli.

Kipriotis Panoraman etupiha.

Allasaluetta (ja -baari)

Aurinkotuolit olivat jo parhaat päivänsä nähneet, osa oli ihan rehellisesti rikki.

Hotellin aamupala oli runsas, ja varsinkin ilman ruokavaliorajoitteita oleva asiakas sai kyllä triglyseridiarvonsa pilviin heti aamusta. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi hotellien aamiaisella täytyy olla kymmentä sorttia leivoksia? Onneksi terveellinenkin aamupala oli helppo koostaa, sillä tarjolla oli salaattiainekset ja kokki valmisti munakkaita asiakkaan toivomista raaka-aineista. Eikä tietenkään pidä unohtaa runsasta hedelmätarjontaa ja kreikkalaista jugurttia, jota oli tarjolla jokaisena aamuna kuten olettaa sopi.

Rannalla ja altaalla löhöilyn lisäksi suosituimmaksi loma-aktiviteetiksemme muodostui skootteriajelu eri puolille saarta. Suosittelen sitä lämpimästi, jos matkaseurana on mopokortin omaava henkilö -Kreikassa se nimittäin vaaditaan. He kyllä tietävät, että Suomessa ennen vuotta -85 syntyneet saavat ajaa ilman korttia, mutta naureskellen kertovat ettei se käy siellä päinsä. Skootterin saa vuokralle aika edullisesti, Kosilla päivävuokra oli noin 15 euroa. Ajokulttuuri on Kreikassa hieman toisenlainen kuin Suomessa, joten ajeluun kannattaa suhtautua avoimin mielin :D Omatoiminen kiertely kannattaa, jos haluaa nähdä "mainoskuvien ulkopuolelle" ja kurkistaa paikallisten arkeen muutenkin kuin tilaamalla oluen lähitavernasta.

Ajelimme saaren pohjoisrantaa pitkin, ja poikkesimme hieman päätieltä ;) Se vaati hieman seikkailumieltä, koska karttaan ei ollut merkitty aivan kaikkea, mitä tuli vastaan.

Tienviitta?

Löytyihän se lopulta: Paradise Beach

Toiseksi viimeisenä päivänä kävimme suositulla kolmen saaren risteilyllä, ja pidimme siitä kovasti. Kosin pääkaupungin (joka on myös nimeltään Kos) satama on täynnä risteilyaluksia ja matkoja myyviä sisäänheittäjiä. He eivät kuitenkaan mitenkään häiritsevän aggressiivisesti yrittäneet kaupata matkojaan, vaan kertoivat ystävällisesti mitä risteilyn hintaan kuuluu. Valitsimme oman laivamme vasta aamulla kävellessämme satamaan ihan sen perusteella, missä näytti olevan vähiten matkustajia. Ruuhkaisimmalla laivalla matkustajat näyttivät olevan kuin ne kuuluisat sillit suolapurkissa. Ei paljoa houkutellut :D Omalla laivallamme saimme hyvät makuupaikat kannelta, ja muihin matkustajiin jäi sopiva hajurako ;) Kaikkien saarien kohdalla pysähdyttiin noin tunniksi, joten niihin ehti tutustua hyvin. Samalla tuli jaloiteltua ja ihmeteltyä pienten kylien elämää.

Kosin satama.

Kalymnos.

Kalastaja työssään.

Plati

Merisieniä

Pserimos. Siellä ei ole asutusta, joten laiva ankkuroitui lähelle rantaa ja halukkaat saivat käydä uimassa.

Pidin koko viikon ajan huolen siitä, että aurinkosuojaa tuli läträttyä useamman kerran päivässä.
Mukana matkalla oli Lovean SPF 30 aurinkosuihke, ja se osoittautui hyväksi valinnaksi. Kevyt emulsiomainen koostumus imeytyi nopeasti eikä tuntunut liian rasvaiselta. Ilokseni voin myös todeta, että kaukana ovat ajat, jolloin luonnonkosmetiikan aurinkovoiteet saivat ihon loistamaan valkoisena naapurisaarelle saakka ;D Himmeä, läheltä katsoen erottuva pinta fysikaalisesta suojasta tietenkin jää, mutta koostumukset ovat kyllä tulleet hurjasti eteenpäin.

Laivan kannella oli ihanaa nauttia auringosta. Eikä iho hohda valkoisena fysikaalisesta suojasta huolimatta ;)

Ravintoloissa gluteenittomuus ymmärrettiin kiitettävän hyvin, ja sain joka kerta maistuvaa ruokaa. Suosikiksemme muodostui Tripadvisor-hitti Broadway, jota ei ollut kehuttu turhaan. Ruoka ja palvelu oli aivan loistavaa, ja tunnelma mukavan leppoisa. Lomailijan kannalta täydelliset puitteet. Jos ravintolasta jotain miinusta haluaa hakea, niin maisemasta se ei pisteitä saa. Broadway sijaitsee Kosin kaupungin sisäosissa ja pöydästä saa katsella vastapäisen kerrostalon ikkunoita.

Niin hyvää.

Ruokailimme myös kahdessa suositussa näköalaravintolassa. Ensimmäinen sai kunnian olla idylliseen Zian kylään suuntautuneen skootteriajelumme lounaspaikka. Ravintola Olympia 2 oli juuri niin hyvä kun toivoa voi, ja maisema oli täydellinen. Ruoka oli todella hyvää (vaikka salaatissani olikin liian vähän oliiveja), ja palvelu ystävällistä.

Olympia 2:n terassinäkymä. Ei voi valittaa.

Olympia 2:n näkemys kreikkalaisesta salaatista. Muuten erinomainen, mutta oikeasti, kaksi oliivia?!

Sen sijaan toinen näköalastaan kuuluisa paikka, Lofaki, oli meille pienoinen pettymys. Ehkä se johtui toisaalta suurista odotuksista, mutta sekä palvelussa, että ruuassa olisi ollut parantamisen varaa. Palvelu oli hidasta, ruokaa joutui odottamaan todella kauan. Ja se oli vain ihan ok. Siellä törmäsi kreikkalaisten pääruokien perinteisimpään ongelmaan eli ruuan mauttomuuteen. Minunkin lohiannoksestani puuttui suola kokonaan. Onneksi pöydässä oli mausteita. Maiseman puolesta voin suositella paikkaa, auringonlasku oli siellä todella upea näky. Mutta jos loma on lopuillaan ja haluat varmasti hyvää ruokaa, kannattaa valita joku muu paikka.

Näkymä Lofakin terassilta. Ravintola on upealla paikalla, harmi ettei ruoka vastannut odotuksia.

Shoppailun ystäväkään ei Kosilla tule pettymään, tarjolla on runsaasti paikallisia elintarvikkeita oliiviöljyt ja hunajat etunenässä. Kosmetiikkaostoksilla kannattaa olla tarkkana, sillä törmäsin useissa purkeissa mainostekstiin "organic" ja vilkaistessani inciä huomasin kyseessä olevan synteettisen kosmetiikan edustaja luomuoliiviöljyllä höystettynä. Luonnonkosmetiikkaakin Kosilta voi löytää, mutta sitä ei ihan jokaisessa kojussa ole tarjolla.

Tuonne! Tämä kauppa löytyi Ziasta.

Suloisia laventelipakkauksia :) 

Hinnoissa oli, no, pieni turistilisä.

Etukäteen kohuttu pakolaistilanne huolestutti hieman etukäteen, mutta en kokenut heistä mitään haittaa turisteille. Ainoastaan roskaaminen harmitti - rannat olivat täynnä pelastusliivejä ja kaikenlaista muutakin sälää. Ja tietenkin satama-alueella oli satoja pakolaisia odottelemassa matkaa kohti mannerta.

Kaiken kaikkiaan loma Kosilla oli erittäin onnistunut ja lähtisin sinne uudestaankin, jos sopiva lomatarjous sattuisi kohdalle. Muutama paikka jäi kaivelemaan, koska viikko osoittautui jälleen liian lyhyeksi ajaksi kaiken näkemiselle :D